Punajuuria & Purjoja

Kesäkuun kynnyksellä voikukkaniityt vihannoivat, aurinko paistaa ja Omalla pellolla tuulee. Paljon on viikossa tapahtunut ja myös ensimmäiset rikkakasvien torjuntatyöt on kylvöjen sekä istutusten lomassa aloitettu. Traktori hurisee, linnut visertävät pesäpuuhissa ja juolavehnä lepattaa tuulessa.

Varhaisperunat on harattu ensi kerran. Ne ovat tulleet hyvin pintaan. Nyt jännitetään riittääkö lämpö niin, että saadaan perunaa jo juhannukseksi. Kaikki punajuuret ja raitajuuret on kylvetty. Purjoja istutettiin reilut 3000 tainta ja härkäpapukin pääsi maahan. Sipuli-, porkkana- ja palsternakkapenkit liekitettiin. Mustajuuripenkit käytiin läpi käsiharalla. Mustosen virkistyspuutarhassa on yrttiympyrää kitketty. Lisäksi on siimaleikattu pitkää nurmea. Kausihuoneessa kastellaan pieniä rukolan ja pinaatin taimia. Herne kylvettiin käsin Lilinkotisäätiön Green Care-iltapäivässä. Kasvua tapahtuu, kädet ja koneet käyvät. Kesäkuun kasvun tohina on käsin kosketeltavaa.

Lauantaina 23.5. oli peltotalkoot Omalla pellolla. Punajuuripenkit tasoiteltiin haravoilla käsintyönnettävää kylvöpyörää varten. Pellon teeyrttilaatikot kitkettiin. Lisäksi hirsivajan paikkaa laskeskeltiin ja sähkövetoja kaivettiin umpeen. Pellon talkooruokaryhmä oli loihtinut maan mahtavat eväät talkoolaisille. Oli oman puutarhan raparperipiirakkaa, kikhernesalaattia höystettynä omilla ruohosipuleilla, porkkanakeittoa ja luomuleipää levitteillä. Kiitos talkooruokaryhmälle! Teen aikaan Pentti Okkonen soitti kaunista musiikkia. Sunnuntaina 14.6. voi tulla seuraavan kerran Oman pellon isoihin talkoojuhliin. Silloin juhlitaan keskikesää!

Varhaisperunaa, leskenlehtiä & takiaisenjuuria

Huhtikuu on ollut hyvin kuiva Etelä-Suomessa. Jopa savimaa on kuivunut ja kantanut konetta. Savisilla pelloillamme on päästy varhaisperunat istuttamaan ajoissa. Pistimme perunat maahan 61 vuorokautta ennen juhannusviikon maanantaita. Jee, kerrankin ehdimme! Syksyltä jääneet harsot, jotka suojaavat kasvejamme tuholaisilta sekä halloilta, ovat kuivuneet kevätauringossa. Aurinko on pilkahdellut taivaalla ja pieniä aurinkoja, leskenlehtiä, näkyy siellä täällä pellon pientareilla. Sateen jälkeen myös nurmi viheriöi ja silmut aukeavat. Kevät, valo & kasvu!

Oman pellon huhtitöihin on kuulunut varhaisperunamaan äestystä, kanankakkalannoitusta, paikkojen kevätsiivousta, peltolaitteiden hakua paikoilleen, maa-artisokan nostoa, talven tuulien vai pitäisikö sanoa ilmastonmuutostuulien rikkomien kausihuoneen tuuletusluukkujen korjausta, kasvihuoneen kitkentää, kausihuoneen kasvupenkkien tekoa sekä rucolan istutusta kausihuoneeseen.

Viime lauantaina 18.4. oli ensimmäinen tämän kauden peltotapahtuma. Omalle pellolle saapui n. 30 ihmistä kuuntelemaan, mitä minnekin tulee kasvamaan. Viikkasimme kuivat harsot yhdessä pois ja laitoimme jäisiä tilalle kuivumaan. Söimme hernekeittoa ja mustikkapiirakkaa pellolla. Sen jälkeen suuntasimme kohti Mustosen puutarhaa. Tämä osuuskuntalaisten virkistyspuutarha tuli myös osallistujille tutuksi. Opimme Kaisa Vermasheinän johdolla keräämään nokkosia, takiaisen juuria ja vuohenputken versoja, jotka muuten ovat nyt maukkaimmillaan.

Vappua kohti pelto odottaa lannoitustaan. Peltomaatamme hedelmöittämään on tilattu mm. hevosenlantakompostia Hyvinkään luomutilalta. Huhtitoukokuun vaihteen orgaaninen lannoitus saa riittää maaperämme mikrobeille, uskollisille osuuskunnan työntekijöille, ruoaksi kasvukauden ajaksi. Hajottaessaan orgaanista ainesta, ne samalla vapauttavat ravinteita pellon kasvien käyttöön. Ne tekevät työtä pellon kasvun eteen ja meidän viljelijöiden tulee ruokkia maaperämikrobeja orgaanisella aineksella. Maan hoidosta alkaa terve hyvä kasvukausi!

Oman pellon siivous

Ensin koko kevät luotiin, kylvettiin sekä istutettiin, kesä hoidettiin, syksy korjattiin satoa ja nyt talven kynnyksellä täytyy saada kasvukauden muistot kerättyä pois niin että saa itsensäkin vielä pellolta pois. On tullut se aika vuodesta, kun valoisaa aikaa on juuri työpäivän verran. Meidän täytyy siivota kesä pellolta pois. Koko vuoden työ täytyy saada pakettiin ja maa käännettyä maahan päin talveksi. Ajattelen, että maa puhdistuu talvella, kun kasvijätteet kompostoituvat maan uumenissa ja lisäävät pellon humusta.

Murro on nyt kynnetty. Kiitos osuuskuntalaisellemme Kai Karlssonille. Nykulla odottaa vielä siivoustaan ennen kyntöä. Eilen levittelimme harsoja kuivumaan apilanurmen päälle n. hehtaarin verran. Pari harsosäkkikuormaa haettiin peräkärryllä. Harjoittelijamme Markus tyhjensi rikkinäiset säkit peltokuoppiin ja kasasi kasaan ehjät ensi kautta odottamaan. Kävi meitä tällä viikolla auttamassa pellon vanha työntekijä Tuomaskin. Hän keräsi kasteluletkut kuivumaan. Kiitos kaikille syksyn apureille. Osuuskuntalaisemme Marja-Liisa totesi minulle tällä viikolla, että kyllä se kysyy lisätahtoa ja voimaa tulla marraskuussa kylmällä ja sateisella ilmalla harmaalle pellolle.

Kasvihuoneenkin maa on nyt jyrsitty ja Mustosen puutarha on laitettu talviteloille. Tänään siellä oli viimeisen peltoharjoittelijamme Markuksen näyttö pienkoneiden kanssa. Tämä oli myös hänen viimeinen harjoittelupäivänsä tältä kaudelta. Maa-artisokkaa Mustosen maahan jäi vähän ensi kevättä odottamaan. Toivotaan myös, että yrttimme talvehtivat hyvin.

Vielä pitäisi kasvijätteitä kerätä pois ennen kyntöä. Kaikki kaalin kannat, kookkaat paleltuneet kukkakaalit, hienot parsakaalikasvustot, pystyt maissit ja kuningas lehtikaalit pitäisi korjata kompostiin. Tätä teemme ensi viikonlopun talkoissa. Palsternakkatalkoot menivät hyvin, kiitos viime viikonlopun talkoolaisille!

Marraskuun sadonkorjuuta

Tänä aamuna 7.11.14, pellon pinnalla oli ensimmäinen hento lumipeite. Kuura ja jäätynyt maa olivat jo lokakuussa tuttuja juttuja. Tämänkin aamun hieman jäiset pisarat ovat jo luultavasti sulattaneet lähes kaiken lumen. Huomenna ei pitäisi sataa. Meillä on omalla pellolla palsternakan nostotalkoot. Palsternakkoja ollaan nostettu noin kuukauden verran viikon jakoihin ja niitä on hieman jäljellä pellolla. Nyt loppupalsternakka pitäisi nostaa loppumarraskuun jakoihin ennen pysyvän lumipeitteen tuloa. Lämpimästi päälle ja pellolle huomenna 8.11. klo 11-16!

Kaksi edellistä viikonloppua on ollut porkkanoiden nostotalkoita. Porkkanaa on noussut hyvin sateisesta ilmasta huolimatta. Hienoa, että yhdessä tekeminen lämmittää kurjemmallakin säällä. Eräs osuuskuntalainen totesi: "Ilman talkoita ei välttämättä tulisi lähdettyä ulos". Kuitenkin talkoiden jälkeen on hyvä olo ja varmasti nukkuu hyvin. Omien juuresten nostaminen hyvässä talkoohengessä luo hyvää mieltä, yhteisöllisyyttä ja lisäksi se on tärkeä homma, hyötytyö, peltogym! Tällainen toiminta mahdollistaa myös sen, että hoidamme maa-aluetta lähellä kaupunkia. Monipuolinen luonnonmukainen pienviljelymme pitää tuon alueen biodiversiteetistä huolta ja takaa maatalousmaisemaan sekä maahan kuuluville eliöille elinpaikat.

Tällä viikolla vielä aloitettiin sellerien sadonkorjuu. Ne ovat tänä vuonna jääneet pieniksi, koska kokeilimme paljasjuurisia taimia. Opimmehan, että selleri ei meillä ehdi, kun suhteellisen isosta taimesta kehittyä. Tänäkin vuonna juuriselleri oli ensimmäinen istutettava kasvi 14.5. Niitä tulee joillekin jakopaikoille ensi viikolla jakoon naatteineen, koska juuressa on vähän syömistä niin naatista saa varmasti lisää maustetta. Hyödynnetään siis koko kasvi. Jakoihin on tullut myös pienempiä juureksia, sillä kaikki eivät kehity saman kokoisiksi ja pyrimme hyödyntämään ne vähän pienemmätkin yksilöt. Esimerkiksi porkkana lajiteltiin neljään luokkaan: I-satoluokan isoihin, I-satoluokan pieniin, osuuskuntalaisten kotiin otettaviin ja komposti/eläinluokkaan. Komposti/eläinluokkaa tuli hyvin vähän suhteessa muihin luokkiin. Myös juuresten eri lajikkeet lajiteltiin erikseen. Esimerkiksi tällä viikolla jaettiin isoja I-luokan satoporkkanoita ja lajike oli rodelika. Ensi viikolla tulee milan-lajiketta porkkanasta. Milan on mielestäni ihanan makuinen tuoreporkkana. Sitä seuraavalla viikolla jaamme pieniä naposteluporkkanoita.

Juures vai siemen

Kasvukausi alkaa olla virallisesti lopuillaan. Etelä-Suomessa kasvukausi loppuu noin lokakuun loppuun. Kasvukauden ajatellaan päättyvän, kun vuorokauden keskilämpötila on alle 5 ° C noin viikon peräkkäin. Kasvukausi on eri pituinen eri puolilla Suomea ja mitä lähemmäs päiväntasaajaa mennään, sitä pitempi se on. Voi olla, että kasvit eivät enää kasva pellolla, mutta vihanneksia omalla pellolla vielä riittää. Toisaalta pelto on hyvä varasto monille 2-vuotisille juureksille, jotka ensimmäisenä vuotena kehittävät kasvulliset osat ja toisena vuotena valmistuvat kukintaan sekä siementen muodostukseen. Mm. 2-vuotisia porkkanoita ja palsternakkoja voisi jättää Omaan peltoon talveksi ja kerätä omia siemeniä sitten vuoden päästä syksyllä. Kun olemme ostaneet avopölytteisiä lajikkeita, tämä olisi mahdollista. Kukaan ei omista meidän palsternakka- ja porkkanalajikkeita. Ne ovat vapaita ja niillä olisi mahdollisuus sopeutua paikallisiin olosuhteisiin kuten eteläsuomalaiseen kasvukauteen paremmin. Paikallinen sopeutuminen on luonnonmukaisessa siemenjalostuksessa tärkeää. Kuitenkin olemme päättäneet tähän asti kerätä sadon talteen ja tukea biodynaamista siemenfirmaa Bingenheimeria joka vuosi ostamalla uudet siemenet. Lisäksi tietysti lajikejalostus on oma juttunsa ja siihen tarvitaan lisäksi aikaa, joten arvostan hyvin paljon, että joku keskittyy siihen. Toisaalta Suomessa ei ole luomu-vihanneslajikkeiden siemeniä tuottavaa  firmaa, me tilaamme suuren osan siemenistä siis Saksasta.

Kasvukauden lopulla alkaa taas miettiä siemeniä. Kaikki hedelmät ja kasvukauden kasvulliset vihreät värit alkavat poistua. Jäljelle jää musta maa, puiden rungot, siemenet ja tähtitaivas. Siemeneen jää tieto kasvusta, kasvukaudesta ja elämän jatkumisesta. Steiner kirjoitti aikanaan sielunkalenterin, mikä kuvaa ihmisen sielun suhdetta luonnonkierrossa. Hänen filosofiassaan luonto on aidon ihmistuntemuksen alkulähde. Kalenterissa on vuoden jokaiselle viikolle lyhyt lause tai runo kuvaamaan ihmisen maailmaa eri vuodenaikoina. Sielunkalenterin mukaan syksyllä on se aika vuodesta, kun voi kerätä kesän siemenen itseensä, ottaa kesän valon ja lämmön talveen omaan sisäisyyteensä. Mielestäni tätä kesän ja valon keräämistä itseensä helpottaa värikkäät ja kesän auringon valosta sokeria keränneet juurekset. Ne kasvavat kesän pellossa ja syksyllä ne ovat varastossa, jolloin saamme syödä palan kasvukautta, palan oman pellon satoa.

Sunnuntaina on porkkanannostotalkoot Omalla pellolla osa 2. Se lämmittää, että meitä on monta ihmistä keräämässä yhteistä satoa marraskuulle. Varastoporkkanaa nostettiin myös viime sunnuntaina 26.10. ja ensi viikon lauantaina 8.11. nostetaan viimeiset palsternakat maasta varastoon. Tervetuloa Oman pellon talkoisiin sunnuntaina 2.11. klo 11-17. Talkoista saa myös aina viedä kotiin 3. luokkaa!

Vielä vähän punajuurta sitten mustajuurta & valkosipulia

Mutavellia, kuraa! Sitä se taas on. Lokakuu ja savimaa on märkää. Tihkuttaa ja askeleissaan saa olla tarkkana, ettei kaadu. Savi, kun on liukastakin märkänä. Savi on kuivana kovaa, kosteana muruista, märkänä muovailtavaa. Hyvin elävää ainesta! Siihen on parempi tutustua kunnolla pellolla, sillä se määrää paljon töitten tahtia.

Punajuuret on nyt lähes kaikki nostettu. Viime viikonloppuna oli lastentalkoot ja iltapäivällä osuuskuntalaisten talkoot, jossa nostetut punajuuret lajiteltiin. Viime lauantaina nostettiin noin 500 kg punajuurta ja määränä noin 5 punajuurta/osuuskuntalainen/6 viikoksi. Aamutalkoissa oli arviolta noin 30-40 lasta ja ai että mutainen savipelto sekä kuralammikko kiehtoi. Kiitos Arabian helmen päiväkodille talkoista.

Tällä viikolla tökittiin valkosipulin kynsiä maahan. Ensin tehtiin ura, sitten valkosipulit menivät vakoon ja vako peitettiin Novarbon luomuhyväksytyllä turvemullalla. Kävi meitä  steiner-koulun 9 luokkakin auttamassa valkosipuleiden kanssa, niin istutus kävi teinien nopealla voimalla. Peltolaiset Kaisa, Maarit & Sandro irrottelivat valkosipuleiden kynsiä ja ihastelivat sipulin kaunista symmetristä muotoa. Toivottavasti valkosipulit ovat nyt niin syvällä etteivät idä vielä tänä vuonna, mutta kuitenkin juurtuisivat. Kiitos Stadin puutarhurille valkosipuleiden hankkimisesta!

Loppuviikosta aloitettiin mustajuuren nosto. Mustajuurella on kiehtovat teräväkärkiset lehdet ja pitkä ulkopuolelta musta, sisältä valkoinen juuri. Se on erikoinen ilmestys. Maa oli kastunut juuri sopivasti, että pitkä juuri irtosi siitä hieman helpommin kuin märästä tai liian kuivasta savimaasta. Silti se on vaikeaa saada sieltä kokonaisena ulos. Mustajuuren nosto on hidasta, vaatii pinnaa ja keskittymistä. Ensi viikon jakoon tulee 5 mustajuurta/osuuskuntalainen. Sen verran kaksi ihmistä sai nostettua päivässä.

Valkoinen yö & Oranssikeltainen päivä

Kylmät yöt ja kuulat aamut kertovat kauniista lokakuun alusta. Valkoiset hennot kuuran kukat peittävät peltoa aamuisin ja päiväksi maa sulaa lämpimäksi. Lokakuun alku on ihanan aurinkoinen ja kuiva. Pelto kantaa konetta ja uskallamme kokeilla ensimmäistä kertaa valkosipulinkin syysistutusta Omalla pellolla. Savimaa on sen verran kuiva, että uskaltaa traktorilla penkin ajaa. Tähän asti savimaa on joka syksy ollut liian märkä syysistutukselle. Myös kaunista ruskaa lupailee pakkasyöt ja kesän auringossa kerääntyneet kasvien sokerit. Oranssin keltaisena loistavat vaahteramme, mutta myös maa-artisokkamme kukkivat jälleen, mikä tarkoittaa myös mukulan valmistumista.

Tällä viikolla Omalla pellolla vieraili puhjoismainen biodynaaminen koulutusryhmä. He olivat kiinnostuneita CSA-viljelystä. Heidän vierailunsa myös ilahdutti "personal farmeria" suuresti. Hienoa, että eurooppalainen ja pohjoismainen yhteistyö kukoistaa ja kiinnostus suomalaista ruoan tuotantoa kohtaan kasvaa.  Perhon kansainvälinenryhmä vierailee pellolla tänään perunan nostossa. Lauantaina on ensin Arabian helmen päiväkodin talkoot aamusta ja iltapäivällä on punajuuren nostotalkoot osuuskuntalaisille. Suurin osa peltolaisista eli pellon harjoittelijoista ovat palanneet kouluihin ja nyt Omalla pellolla talkoot ovat tärkeämpiä kuin koskaan, että saadaan oma sato talteen marraskuisia päiviä lämmittämään ja värittämään. Punaiset punajuuret toivottavasti nostetaan kaikki varastoon huomisen ja lauantain aikana. Oranssit porkkanat odottavat sitten seuraavana vuoroaan. Ensi lauantaina 4.10. on punajuuren nosto ja sunnuntaina 26.10. on porkkanatalkoot.

Yhteisöllisyys on omalla pellolla tärkeää näin syksystä. Kaikki osuuskuntalaiset pääsevät iloitsemaan omasta sadosta ja kesän hedelmistä pellolle, vaikka eivät olisi niiden hoitotöissä olleetkaan mukana. Ennenvanhaan syksyllä nostettiin aina perunat yhdessä maasta. Ruokaosuuskunta mahdollistaa kaupunkilaisille uuden terveen kulttuurin kehittymisen, vanhojen juurien elvyttämisen, maaseudun ja kaupungin kohtaamisen sekä kaupunkilaisen ja tuottajan yhteistyön. Kaupunkilaisten omalla pellolla ei ole juuresten nostorautaa eli nostamme kaiken käsin talikolla. Se on iso työ, mutta talkoillen se on mukava työ ja vähentää öljyn kulutusta sekä saasteita sekä lisää terveen ihmistyön määrää. Talkoot mahdollistavat monipuolista pienviljelyä, koska viljellessä 40 eri kasvia, ei voi erikoistua jokaisen kasvin laitetekniikkaan, puutarhatalous ei sitä mahdollista. Talkoiden avulla myös tieto ja osallistuminen sekä yhteisön ja juurien jälleenrakentaminen lisääntyvät.

Halla ja pohjoisen tuulet

Ensimmäiset pakkaset kävivät ja veivät kesäkurpitsat mennessään. Onneksi ilma kuitenkin lauhtui ja tänään aloitettiin palsternakan nosto. Niitä halla jopa saattoi makeuttaa. Yritin nostaa kokeeksi pellosta myös yhden mustajuuren, mutta savinen peltomme oli niin märkä tämän viikon sateiden jäljiltä, että pitkä mustajuuri jäi vain törröttämään n. 30 cm näkyviin maahan.

Palsternakka menee nyt jakoon naatteineen. Viikko sitten maisteltiin perholaisten kanssa palsternakan naattia, sillä on mielenkiintoinen jälkimaku. Kekrijuhla kokkimme Janne Länsipuro mainitsi, että naateista saa kookoksen makuisen liemen. Ei muuta, kun testaamaan!

Hallanvaarassa alkuviikosta keräsimme tosiaan ensimmäisiä maisseja, vaikka kaikki ne eivät vielä olleet kypsiä. Toisaalta pienimmät sopivat mainiosti wokkityyppisesti kokonaan syötäviksi ja riitti Kalasataman sekä Töölön jakopisteille kypsätkin maissit. Etelä-Amerikasta kotoisin oleva maissi vaatii pitkän lämpimän kasvuajan. Tänä vuonna maissit eivät kunnolla meidän pellolla ehtineet kypsiksi ennen ensimmäistä hallaa. Kesäkuun sää oli niin maissin optimilämpötila-alueen alapuolella. Maissit ovat ihanan maukkaita juuri poimittuina raakoina, kun sokerit eivät ole vielä muuttuneet tärkkelykseksi. Ovat ne hyviä keitettynä tai grillissäkin.

Ilmassa on lokakuun tuntua, savipelto on mutavelliä, värit syksyn sameiset ja vain muutama punainen pihlajanmarja ja punainenkärpässieni hehkuu väriä. Sameinen värimaailma, kostea ilma ja pohjoistuuli puhaltelee Omalla pellolla. Mielessäni soi Juicen kappale "nyt on lokakuu ja minusta näkee sen". Onneksi kekrit vietettiin vielä syyskuun kuulaassa auringossa.

Osuuskunnan syyskuun sadonkorjuutalkoot menivät hienosti ja kekrijuhlat mainiosti. Monenmoista oli tekijää, tekemistä ja kokemusta. Viime viikonloppuna nostettiin juuri ennen pakkasyötä perunoista 1000 kg perunakellariin maan uumenen lämpöön. Punajuurtenkin nostoa aloitettiin. Sitä jatketaan ensi viikon lauantaina 4.10. Omalla pellolla iltapäivällä. Tervetuloa punajuuritalkoisiin!

Sadonkorjuujuhlat

Syksyn kynnys

Keltainen lehti tipahtaa tietokoneeni näppäimistölle. Lämpimiä värejä näkyy ympärillä. Kelta-beige-vihreä-maailma & monia värejä pellolla! Tällä viikolla on Omalle pellolle tulleet ensimmäiset kylmät yöt. Täällä on aamuisin ollut 3 Celsius-astetta lämmintä. Tiistaiaamuna keräsin salaatteja ja osa niistä oli huurtessa. Niiden keräämistä vältin, jotta ne saivat sulaa maassa rauhassa. Lehtikaalien makuun kylmyys oli jo vaikuttanut hieman makeuttavasti. Myös muille vihanneksille se tekee hyvää mm. muistuttaa niitä tuleentumisesta eli valmistumisesta. Kuitenkin joitain vihanneksia kylmyys haittaa. Kurkut kuolevat, kesäkurpitsat ja pinaatti eivät kestä kovaa hallaa ja maissi menee huonoksi. Perunat pitäisi nostaa maasta ennen halloja niin ne eivät saa paleltumia.

Syksy lisää usein pellolla yhteyksiä ja yhteisöllisyyttä. Tällä viikolla Omalla pellolla on käynyt talkoissa kaksi Perhon ryhmää ja Kiipulan erityispuutarhaopiskelijoiden ryhmä. Toreilla ollaan viime aikoina vierailtu ja huomenna on osuuskuntalaisten sadonkorjuujuhlat. Tullaan yhteen juhlimaan kesän makuja ja hedelmiä. Nostetaan perunat yhdessä maasta perunakellarin uumeniin. Kellareille kylmyys tekee myös hyvää, se viilentää ne sopivaksi sadonkorjuuaikaa ajatellen.

Luonnossa on näkyvissä ensimmäiset ruskan merkit. Toivottavasti ennen talvea näemme vielä kaikki kesän lämmön ja valon tuomat värit ennen värittömyyttä ja uusien ideoiden aikaa. Ainakin kesän mauista olemme saaneet nauttia ihanien oman pellon tuotteiden muodossa. Vielä ei haluaisi antaa hallalle tilaa, koska sitten joudumme joistain tuotteista luopumaan kuten noista ihanan makuisista omista kurkuista. Kesäkurpitsoista olemme tosin saaneet nauttia jo kaksi kuukautta. Mutta onneksi joidenkin tuotteiden aika vasta alkaa kuten keltaisen valkoisen palsternakan, joka ei ole halloista millänsäkään.

Haikeaa on myös sanoa hyvästit pellon harjoittelijoille. Keudan puutarhaoppilaitoksesta meillä on ollut huhtikuusta asti harjoittelemassa Tomi. Hän ja monet muutkin ovat olleet suuri apu pellolla. Tomilla on viimeinen päivä tänään ja monet muutkin ovat jo lopettaneet peltoharjoittelun ja palanneet syksyn opintojen pariin. Syyskuun lopusta pellolle onkin entistäkin tärkeämpää osuuskuntalaisten talkoot, että saadaan sato nostettua, kesä säilöttyä ja viikon sadonjaot tehtyä.

Yhteishyvä

Tämän viikon keskiviikkona löysin itseni isojen omanapuiden alta. Punertavat valmiit omenat pullistelivat pään yläpuolella, paksut oksat ympäröivät ja kertoivat vanhan puun tarinaa. Vierelläni hyöri muutama osuuskuntalainen joku tikkaiden kanssa ja toinen vanhan sinipiian kanssa tiputteli omenoita puusta. Viimeinen tunti lajiteltiin Rekolalaisen omakotitalon pihalla nyt osuuskunnan omenoita. Emäntä (osuuskuntalainen) Maisa iloitsi punaisen kattilan tyhjentymisestä, se oli ollut jonkun aikaa jo täynnä omenoita. Nyt ne saatiin osuuskunnan käyttöön ja kattila jälleen puurokattilaksi. Se tuntuu tosi hienolta, että se jolla on haluaa jakaa. Jakaminen tekee kaikki iloisiksi ja mahdollistaa monta hyvää asiaa tässä maailmassa. Siitä on ruokaturvassakin kysymys.

Tämä on se aika vuodesta, kun Suomessakin hedelmäpuut kantavat satoa ja koko puu, lajike, valmistuu aina kerralla. Jäi Maisankin pihaan vielä muutama myöhäisempi lajike. Omena irtoaa itsestään tai helposti puusta ollessaan valmis. Lajiteltiin 130 kg omenoita mehuasemalle, niistä tuli n. 80 litraa mehua. Lisäksi syötävää omenaa saatiin kerättyä n. 600 kappeletta eli jokaiselle osuuskuntalaiselle 3 kappaletta ensi viikon jakoon. Ensi viikolla keskiviikkotalkoot jatkuvat omalla pellolla.

Muoviton syyskuukausi alkoi ja ajattelin, että yritetään mekin vähentään muovia jaoissa niin paljon kuin mahdollista. Kuitenkaan hortonomin näkövinkkelistä se ei ole kovin helppoa, sillä juurekset ja vihannekset haihduttavat kosteutta ja muovi suojaa haihtumiselta. Lehtivihannekset kuten lehtikaali, salaatti, pinaatti ja yrtit olisivat ihan nuutuneita ilman muovia klo 18 illalla, kun osuuskuntalainen vie ne kotiinsa, jos ne ollaan aamulla kerätty. Ajattelin, eetä voisimme kuitenkin tässä kuussa kokeilla biomuovipusseja ja katsoa kuinka paljon kalliimmaksi ne tulevat. Voisimme myös yrittää pakata esimerkiksi lehtikaalin isoon muovisäkkiin ja osuuskuntalainen voisi kotoaan ottaa pienen muovipussin mihin omansa pakkaa. Kokeillaan eri vaihtoehtoja, eikä kangistuta kaavoihin! Muovi helpottaa elämää kuten asioiden pakkaamista ja säilymistä sekä kuljettamista. Ilman kestäviä laatikoita vihanneksia ei voisi kuljettaa. Kuitenkin muoviroskat väärässä paikassa kuten meressä saavat paljon pahaa aikaan.

Sadonkorjuutalkoot&juhlat 20.9.2014

Osuuskunnan & oman pellon (kasvu)voimaa

Eloisan kuun lämmin tuuli puhaltaa ja hengähdän hetkeksi punaisen satolaatikon päälle istumaan. Istun papumaalla ja kerään papuja edessäni olevaan toiseen satolaatikkoon. Niin se on taas se aika vuodesta, että papumaalla istuu viisi peltolaista auringossa ja kädet käyvät. Jotenkin juhlavaa kaiken hoitotyön jälkeen. Kylmän kesäkuun jälkeen pavut olivat heinäkuun toisella viikolla, kuukausi sitten, vielä ihan pieniä ja rusehtavia kylmyydestä. Nyt pienet papupensaat kuitenkin kantavat hedelmänsä vaikkakin viikkoa viime vuotta myöhemmin. Omalla pellolla yritämme tämän päivän aikana kerätä n. 80 kg papua, jotta osuuskuntalaiset saisivat n. 400 - 500 g jakoon ensi viikolla. Keräsimme tänään myös ensimmäiset kasvihuonekurkut ja kasvihuoneemme kasvu muistutti viidakkoa kuuman viikon jälkeen. Elokuun kurkkukausi taitaa siis myös jälleen alkaa.

Tällä viikolla alkoivat keskiviikon iltatalkoot ja kyllä osuuskunta taas kerran osoitti, että porukassa on voimaa. Helteisenä elokuun keskiviikkona Omalla pellolla oli 15 henkeä ja valvattikasa traktorin peräkärryssä kasvoi nopeasti. Osaa porkkanamaasta emme olleet ehtineet kitkeä toiseen kertaan ja tilanne oli paha, mutta päätimme selvitä siitä ja nyt maasta on jo yli puolet pelastettu. Laitan toivoni ensi sunnuntain talkoisiin, että hoidamme yhdessä loputkin ja saamme syksyllä kunnon porkkanasadon.

Joitain töitä ei meinaa ehtiä tehdä muutaman viljelijän ja puutarhuriharjoittelijan voimalla luomupellolla pohjoisen kasvukauden vauhdissa, 40 vihanneslajin parissa.  Onneksi tiukan paikan tullen on osuuskuntalaiset, joille satokin kuuluu. Se on helpottavaa huomata, että on ihmisiä, joita voi aina pyytää apuun. Yhdessä pystymme kitkemään porkkanamaan ja muuttamaan maailmaa korsi korrelta, mihin suuntaan: se on meistä kiinni. Omaa peltoa ei olisi ilman ruokaosuuskuntaa ja toisin päin. Viime vuonna hienoja hetkiä oli mm. punajuuren ja perunan nostotalkoot, kun ekat hallat tulivat yllättävän aikaisin. Muutama ihminen, ei olisi ehtinyt satoa suojaan saamaan, mutta yhteisön voimin sato saatiin pellolta kellariin juuri iltaa ennen yöpakkasia. Usko on välillä koetuksella työn tohinassa, mutta niin pellon kasvuvoima, vihanneksemme kuin osuuskuntalaisetkin yllättävät iloisesti.

Keskellä kesää

Keskikesä. Viime viikolla tuli vettä, rakeita, lunta, räntää, pilviä & aurinkoa. Yöllä oli 1 Celsius-aste lämmintä. Kesäkurpitsamme ja kurkkumme näyttävät hieman palelevan pellolla ja osa lämmöstä tykkäävistä kasviksistamme ei kasva viileällä. Kuitenkin pian taas valoisten tuntien määrä pohjolassamme kääntyy laskuun ja maan "uloshengitys" hidastuu. Onko tämä nyt ilmaston muutosta: sitä aikaista kevättä, tuulia, ennustamattomia ilmoja… Vai tasaantuuko kasvukauden keskilämpötila aikaisen kevään johdosta… Ainakin jokainen kasvukausi on hyvin erilainen niinkuin on jokainen päiväkin. Se juuri itseäni luonnonhoidossa kiehtoo, en voi itse aina täysin suunnitella töitä ja rytmiä vaan on mentävä luonnon kiertokulussa, elettävä hetkessä. Oltava tyytyväinen siihen, mitä taivas tiputtelee ja maa antaa.

Tällaisten haastavien ilmojen lomassa on hyvä kuitenkin muistaa, että hoidamme maata, emme viljele kasveja. Eli kuitenkin päätehtävämme luomuviljelyssä on hoitaa maan kasvukuntoa, vaalia maan elämää niin, että terveestä maasta kasvaisi terveitä kasveja. Luonnonmukaisessa viljelyssä menemme luonnon ehdoilla, seuraamme kautta, kasveja ja pyrimme tukemaan kasvuprosessia parhaalla mahdollisella tavalla maan hedelmällisyyttä vaalien ja luonnon prosesseja tukien. Tottakai satoakin toivomme, mutta pääasia on luonnon prosesseihin luottaminen ja niiden tukeminen. Suojelemme ekosysteemipalveluiden säilymistä kuten pölyttäjiä ja petohyönteisiä sekä maamikrobeja. Lisäksi meillä on nuo yli 30 erilaista satokasvia, niin se ei haittaa niin kovin, jos jonkun lajin menetämme. Joka kasvukautenamme jotkut kasvit ovat pitäneet kasvukauden säitä optimaalisina ja toiset taas tehneet pienemmän sadon. 2012 oli kostea kesä ja palsternakat kasvoivat suuriksi ja meheviksi samoin maissit. Viime vuonna puolet maisseista paleltui syyskuun alun pakkasöinä ja palsternakat jäivät pieniksi kuivemman kesän johdosta. Nyt viikon viileän jakson aikana pellon kasvien kasvu ei ole ollut kovin suurta, mutta ei myöskään rikkojen. Vähentämällä ulkoisten panosten määrää kuten kemiallisten lannoitteiden, herbisidien ja pestisidien ostoa, joiden tekemiseen menee energiaa, emme lisää ilmastonmuutoksen riskiä. Samoin pitäessämme maan kasvupeitteen alla ja rivivälitkin mahdollisuuksien mukaan nurmella lisäämme hiilen määrää maassa, jolloin se on pois ilmakehästä. Hoitamalla maan kasvukuntoa, emme tarvitse lannoitteita, joiden valmistukseen on mennyt energiaa ja jos ostamme, ostamme mieluiten lannoitteita, jotka on valmistettu jätteestä, joka saadaan kiertoon.

Sadonjako alkoi tällä viikolla juhannussadolla ja viime sunnuntaina oli osuuskunnan suurimmat viikonlopputalkoot tähän mennessä n. 60 ihmistä ainakin kävi paikan päällä. Omalla pellolla oli 4 eri työkohdetta: porkkanan kitkentä, sipulin kitkentä, raksa & Mustosen yrtit. Pellon viljelijänä katsoin tapahtumaa hieman kuin säiden muuttumista, iloisena ihmispaljoudesta, mutta myös ihmeissäni siitä kuinka perhe tai osuuskuntalainen yksi toisensa jälkeen saapui paikalle hieman eri aikoihin, aika odottamattomasti. Kivasti saatiin yhdessä aikaan ja hauskaa on myös nähdä pelto täynnä niitä ihmisiä, joille sato kuuluu.

Virkistävä Peltogym

Herttoniemen ruokaosuuskuntalaisella on 10 tunnin talkoovelvoite vuoden aikana. Sen voi jokainen toteuttaa oman osaamisensa mukaan joko pellon talkoissa, jakopisteellä tai muulla osaamisellaan kuten lehtijutuilla tai hallinnollisilla asioilla. Halutessaan talkootunnin voi myös korvata rahalla 10 €/h. Kaupunkilaisten omalla pellolla on talkoot vähintään kerran kuussa viikonloppupäivänä. Joka viikko on myös iltatalkoot. Juhannukseen saakka iltatalkoot ovat torstai-iltaisin ja elokuun alusta maanantai-iltaisin. Heinäkuu on osuuskuntalaisten lomakuukausi ja talkoita ei erikseen järjestetä. Kuitenkin omalle pellolle voi tulla hommiin halutessaan, mikä vain arkipäivä peltolaisten ollessa paikalla klo 8 - 16. Kuitenkin on hyvä soittaa päivää ennen tuloaan niin pelto & personal farmerit ovat tietoisia tulijasta.

Viime sunnuntaina oli ensimmäiset tämän kauden isot viikonlopputalkoot. Keli oli kuin morsian, lähenteli 30 ° C. Omalla pellolla ja Mustosen puutarhassa oli monta talkoopistettä. Mustosen kasvihuoneeseen asennettiin automaattiset tuuletusluukkujen avaajat, leikattiin herukoiden rivivälit, aloitettiin maa-artisokkaspiraalin istutusta ja kitkettiin syksyllä perustettu perennapenkki. Omalla pellolla suoristettiin pellon satokatos ja kiinnitettiin se maahan. Pellolle tuotuja kontteja alettiin myös restauroimaan ja maalaamaan. Toivottavasti jokaiselle löytyi mieluisaa puuhaa.

Kahden maissa syötiin omista ruohosipuleista tehtyä piirakkaa ja samana aamuna kerätyistä nokkosista valmistettua keittoa. Kiitos herkullisesta ruoasta kuuluu Ollille. Jälkiruokana oli Mustosesta kerätyistä raparpereista tehtyä piirakkaa. Osa töistä jäi peltolaisille vielä maanantaiksikin ja osa odottamaan seuraavia osuuskuntalaisten viikonlopputalkoita su 15.6. klo 10-.

Oma Pelto sijaitsee luonnon kauniilla alueella ja peltotyö on koettu virkistäväksi jopa terapeuttiseksi. Suurissa kaupungeissa on kattoviljely sekä kaupunkiviljely yleistynyt mm. sen mikroilmastoa parantavan vaikutuksen sekä luontosuhteen kehittymisen vuoksi. Kehitysmaissa se on tärkeä vastaus myös ruokaturvan kehittymiseen. Helsingin yliopiston ylioppilaskunnalla on Viljelijöiden kestävät elinkeinot –niminen kehitysyhteistyöhanke Indonesiassa Sulawesin saarella ja paikallinen hankekoordinaattori vieraili tällä viikolla Omalla pellolla ja Herttoniemen jakopisteessä sekä ruokapiirin tiloissa. Hankkeen puitteissa on perustettu luomuriisi- ja hunaja osuuskunta, joka pyrkii myymään tuotteita läheiseen kaupunkiin ja muutenkin hankkeeseen liittyy paljon luomuviljelyä ja pienviljelijöiden yhteistoiminnan kehittämistä. Karno on työkseen edistänyt luomu- ja kotitarveviljelyä Sulawesissa. Ruokaosuuskunta vastaa myös omalta osaltaan pienviljelyn, luomuviljelyn, lähiviljelyn ja biodiversiteetin säilymisestä, mutta myös kaupunkilaisten luontosuhteesta ja puhtaasta lähiruoasta. Viime vuosina on onneksi kestäviä vaihtoehtoisia viljelmiä syntynyt vastaamaan ruokaturvaan sekä uuden kulttuurin kehittymiseen, jossa kaupunkilainen on edelleen osana oman ruokansa kasvatusta ja voi osallistua sen kasvatukseen niinkuin ennen vanhaa kylällä autettiin heinätöissä ja perunannostossa. Samat vanhat tärkeät juuret on herätelty henkiin. Vieraamme Karnon kanssa pohdittiin kuinka tärkeää on osata yhdistää vanhaa perinteistä tietoa ja uutta tiedettä vastaamaan tämän hetken haasteisiin uudeksi viisaudeksi & uuden kestävän kulttuurin luomiseksi.

Kasvukauden loppu

Viimoiset lehtikaalit kerättiin. Ne seisoivat tanakasti lokakuun tuulessa saman värisinä kuin kuuset niiden takana. Palsternakat ja loput purjot nostettiin maasta viime sunnuntain talkoissa. Viimeiset mustajuuret olivat tämän viikon jaossa. Niin kasvukausi virallisesti loppui Etelä-Suomessa eilen lokakuun loppuun. Vielä maassa makaa muutamia harsoja, jotka pitäisi kuivattaa. Muutamia harsosäkkejä lojuu siellä täällä ja mm. pitkät lehtikaalit pitäisi poistaa kynnön tieltä.

Viime sunnuntaina vietiin viimeisiä tämän vuoden isoja peltotalkoita. Palsternakkaa nousi n. 300 kg ja vauhdilla. Loput pienimmätkin purjot nousivat märästä savimaasta talikon avustuksella ja ne kauppakunnostettiin kauniiksi. Keräkaalimaan siivousta aloitettiin ja myös pellolta vietiin McCormickin lavalla roskia kierrätykseen. Sitten syötiin yhdessä teemaan sopivasti palsternakkakeittoa, purjo-punajuuripiirakkaa ja palsternakkakakkua. Lokakuun lopun talkoissa saatiin yhdessä paljon aikaan. Paikalla ruokaosuuskuntalaisia oli n. 25 henkeä.

Nyt pelto odottaa kyntäjäänsä, maansa kääntäjää. Osuuskuntalaisemme Karlsson on jo aloitellut kyntöurakkaa. Karlsson liittyi viime syksynä osuuskuntaan hienon traktorinsa ja tietysti ihanan vaimonsa Heljän kanssa. Hänen traktorinsa kokeili kyntöä jo viime syksynä ja nyt kyntöä ehdittiin tehdä ennen sateita eli silloin vielä, kun maa oli kuiva. Iso kiitos Kai Karlssonille ja tietysti McCormickille.

Avomaan vihannesviljelyssä pelto kynnetään syksyllä, jotta routa voisi murustaa savimaan rakennetta talvella. Myös kaikki kasvin kasvulliset elimet käännetään maahan uuden humuksen muotoutumisprosesseihin. Kyntö tuo maahan ilmaa, jotta lahoaminen voi tapahtua. Kyntö myös kuivattaa maata, mikä helpottaa muokkauksia keväällä. Lisäksi kyntö ehkäisee kasvitauteja ja tuholaisia eli  mm. sipulikärpäsen munat hautautuvat niin syvälle etteivät ne sieltä enää nouse. Kyntöauran siipi kääntää aina seuraavan maaviilun aina edellisen siiven jättämän vaon päälle.

Varaston uumenissa osuuskuntalaisten koteja odottavat omat demeter-porkkanat, makeat punajuuret, kiinteät nicolat, jauhoiset operat sekä parhaat palsternakat. Myös oman pellon biodynaaminen hapankaali on nyt valmista ja tuoretta keräkaalta on vielä yhden viikon jakoon. Marraskuussa pellon isot tuorejaot muuttuvat juuresjaoiksi.

Minua odottaa vielä muutamat paperityöt. Tilastokeskus oli jo kiinnostunut satomääristämme eli lohkokortit odottavat lopullisia satomääriä ja kylmiö inventaariota, jotta osaamme laskea juuresmäärät oikein 160 osuuden kesken. Komposti täytyy vielä sijoittaa paikkaan, jossa humuksen muodostus voi rauhassa vuoden päivät tekeytyä. Samalla keskeinen kompostipaikka vapautuu jälleen ensi kauden jätteiden prosessoitumiselle ja uuden elämän kierrolle.

Hallanvaara

 

Tänä keväänä talvi vaihtui suoraan kesäksi ja yhdellä rysäyksellä. Samoin nyt syksyllä kylmät ilmat tulivat yhtäkkiä niin ettei ollut uskoa. Halla on kasvukauden aikana lämpötilan laskua pakkasen puolelle eli onko tämä hallaa vai jo talvea, sillä kasvukausihan pitäisi kestää Etelä-Suomessa lokakuun loppuun? Alavilla mailla on hallanvaara ja meidän peltohan laskeutuu rinnettä alas kauniiksi altaaksi. Hallanarkoja kasveja ovat mm. kesäkurpitsat, maissit, peruna ja pavut. Sen sijaan jonkin verran hallaa kestäviä kasveja ovat porkkana, selleri, keräkaali, palsternakka, mustajuuri, lehtikaali, mangoldi ja pinaatti. Tänään kyllä meidän porkkanat saivat hallaharson takaisin päälleen, sillä niitä ei ehditä ihan heti pellolta varastoon korjata. Ennen niitä ovat vuorossa peruna ja punajuuri.

Torstaiaamu oli pysäyttävä kokemus pellolla. Kaikki oli ihan valkoisena, kun aamuaurinko alkoi nousta murron takaa. Aluksi ei uskaltanut mitään satoa nostaa. Päivä sai ensin lämmittää huurteen pois maasta. Sillä maa ei ollut toivottavasti kokonaan jäätynyt. Pakkasukko oli marssinut Omalle pellolle ja kesäkurpitsat riippuivat pelloilla sen näköisinä, että elämä oli niistä poistunut. Kylmä tuli, ei keltään kysellyt ja korjasi omansa talteen. Samana päivänä viereisellä steiner-koululla juhlittiin Mikael-juhlaa eli syksyn sadonkorjuujuhlaa, joka symboloi yhdeltä osin rohkeutta kohdata näkyvän luonnon kuolema, talvi ja kerätä kesän hedelmät, valo ja lämpö talteen pimeitä jaksoja valaisemaan.

Pakkasyön jälkeen sadonkorjuu jatkui kasvuston ja maan lämmettyä perunan nostolla. Peruna on arka pakkaselle. Kylmävaurioita ovat tärkkelyksen muuntuminen sokeriksi, varastolaadun heikkeneminen ja värimuutokset punaisesta tummaan. Lisäksi paleltunut mukula muuttuu sulaessaan pehmeäksi ja on oivaa ravintoa bakteereille. Nyt siis ennen seuraavaa kylmän ilmavirtauksen saapumista Etelä-Suomeen pitäisi meidän virrata Omalle pellolle pelastamaan perunat + 4 C ° varastoon.

Viime viikonloppuna sunnuntaina 22.9. oli ensimmäiset tämän kauden isot sadonkorjuutalkoot. Kaunis sunnuntai sai osuuskunnan liikkeelle, pellolla tapahtui ja pitopöytä notkui. Pellolta nostettiin 4600 punajuurta varastoon. Tämä tarkoittaa osuuskunnan 9 viikon jakoa. Nyt, kun saataisiin vielä tänä viikonloppuna puolet tuosta määrästä varastoon niin olisi meillä omia punajuuria jouluun asti. Myös oman pellon uusia vajan pohjia alettiin rakentamaan miesvoimin http://ruokaosuuskunta.fi/2013/tukikohta-pellolle/.

Lisäksi pellolla wokattiin kaikista omista vihanneksista maistuvaa peltoruokaa. Wokista löytyi Oman pellon punajuuria, porkkanoita, purjoa, keräkaalia, kesäkurpitsaa, kurpitsaa, papuja, palsternakkaa, maissia, kyssäkaalta, yrttejä, lehtikaalta ja pinaattia. Wokin kaveriksi oli omaa salaattia punajuuren lehdillä ja kähäkukalla höystettynä sekä Oman pellon pinaattipiirakkaa a`la Nina. Suun makeaksi sai Oman pellon kesäkurpitsoista valmistettu kakku.

Tänä viikonloppuna on tarkoitus jatkaa punajuuren nostoa äkillisen kylmän innoittamana sekä Etelä-Amerikan lämpöön tottuneen perunan pelastusta Suomen talvelta. Toivottavasti nähdään lauantain punajuuritalkoissa tai sunnuntain perunannostotalkoissa!

Virkistyspuutarha on MUSTonen

Osuuskunnan virkistyspuutarha Mustosessa oli elokuun talkoot sunnuntaina 18.8. Monenmoista tekemistä riitti 160 osuuden omassa puuhapuutarhassa. Puutarhalla hoidettiin omia herukoita. Rivivälit siimattiin ja pensaiden alukset möyhittiin. Oma 12 yrtin yrttiaurinkomaa kitkettiin. Kasvihuoneen päät tuplamuovitettiin. Kasvihuoneessa leikattiin kurkkujen alimmat lehdet pois ja kurkut lannoitettiin. Kasvihuone lohkolle on suunniteltu 4 uutta istutusta ja näistä 1 toteutettiin sunnuntain iltapäiväauringossa.

Mustosen puutarha sijaitsee noin kilometrin päässä pellosta Vallinojan Lehmustossa ja rajoittuu Tussinkosken luonnonsuojelualueeseen. Puutarha on uusi 40 aarin viherrakennuskohde, jota on alettu rakentamaan kaksi vuotta sitten syksyllä. Sitä ennen alue oli pusikoitunut. 2011 syksyllä kasvillisuus raivattiin ja maat kerättiin aumaan talveksi. Keväällä 2012 aloitettiin juurien kerääminen, maat tasoitettiin takaisin ja tiet rakennettiin. Viime kesänä maita jyrsittiin ja kuohkeutettiin. Uusi tie tehtiin jakamaan alue neljään osaan.

Lopuksi kesän 2012 aikana istutettiin yhdelle lohkolle n. 50 herukan tainta, yhdelle lohkolle maa-artisokkaspiraali, yhdelle tehtiin yrttiympyrä ja neljännelle alettiin pystyttämään kasvihuoneen kaaria. Viime talvena tehtiin metsän reunalla sijaitsevalle puutarhalle neljä uutta istutussuunnitelmaa. Opiskelen synkimpään talviaikaan ylempää korkeakoulututkintoa agroekologiasta Helsingin yliopistossa ja yhtenä kurssityönä opiskelutoverini Marja Vainion kanssa teimme uusia suunnitelmia. Mustosen uudet suunnitelmat alkoivat ympäristön kasvillisuusinventaarion tutkimisella. Mustosen puutarha rajoittuu metsän reunaan, eikä minkä tahansa metsän vaan ihanan luonnonsuojelualueen, Tussinkosken. Kaivoimme Marjan kanssa Tussinkosken luonnonsuojeluselvityksen kirjaston uumenista ja suunnittelimme istuttettavat kasvit sopimaan lehtometsän tyyliin. Metsästä löytyy mm. kurjenpolvea ja poimulehteä. Nyt nämä syötävät luonnonkasvit toistuvat jalostettuina lajikkeina uusissa perennasuunnitelmissa. Tietysti lopputuloksessa näkyy myös jokaisen osallistuneen osuuskuntalaisen kädenjälki.

Tänä kesänä kasvihuone on saanut muovin ympärilleen ja heinäkuun alussa sinne istutettiin kurkut ja basilikat. Viime viikolla hain Talman Lehtopuutarhasta harjoittelijamme Katjan suosittelemana uusia kasveja. Viime sunnuntaina toteutettiin uusina istutuksina Kirsikkaluumuistutus ja onnenpensasistutus.

Kirsikkaluumuistutuksessa on kaksi kirsikkaluumua, seitsemän kultaherukkaa näiden edessä ja toiset seitsemän matalampaa marjasinikuusamaa kultaherukan edessä. Perennoina edessä on verikurjen polvea, tuoksukurjenpolvea ja jättipoimulehteä. Polun toisella puolella on onnenpensasistutus. Siinä on keskellä koreanonnenpensas. Sen ympärillä on kurjenpolvea ja sitten kolme riviä mansikkaa: sonataa ja polkaa.

Virkistyspuutarha on 160 osuuskuntalaiselle. Siellä on tarkoitus kasvaa sekä koriste että hyötykasveja. Toivottavasti ensi juhannuksena voi puutarhalla virkistyjä maistaa omaa mansikkaa ja makeaa marjasinikuusamaa. Talkoissa oli teemana "tee töitä ruokasi eteen", Mustosessa oli pop up talkooravintola. Mustonen on juuri sellainen paikka, jossa on mukava talkoilla, syödä yhdessä, virkistyä luonnossa ja pistäytyä läheisessä metsässä.

Keskellä kesää ensimmäinen sadonjako!

Tämän kauden eka sadonjako starttasi juhannusviikon maanantaina ja uudet jakopisteetkin kastettiin käyttöön. Töölön jako tapahtuu meren rannalla tunnelmallisen kahvila Regatan edustalla. Regatta on yli 100-vuotias talo ja kahvilaisäntä Raine Korpela on pyörittänyt kahvilaa 10 vuotta perheyrityksenä reilulla meiningillä. Kotoinen paikka on avoinna vuoden jokaisena päivänä, palvelu on mukavaa ja mm. luomumehuja löytyy valikoimasta. Meidän satokassit löytyvät kahvilan edustalta punaisen arkun päältä pelargonien alta tutuista punaisista satolaatikoista ja haku toimii itsepalvelu periaatteella.

Vantaan jako tapahtuu pellon reunalla. Torikatoksesta sadon voi noutaa haluamaansa aikaan. Myös ravintolakoulu Perho sai oman satonsa ensi kerran maanantaina ja keittiöstä kaikui huuto: "oma sato on valmista!" Ensimmäisessä jaossa oli keräsalaattia, retiisejä, raparperia, ruohosipulia, kevätsipulia, minttua ja sitruunamelissaa. Minttu on hieman piristävää teenä ja sitruunamelissa taas kevyen piristävää, mutta samalla rauhoittavaa. Sitruunamelissa on ihanaa myös jälkiruokien kaverina. Omat retiisit taas avaavat vahvuudellaan tukkoisuudenkin. Suosittelen niitä ohuina paloina salaattiin. Oman maan salaatit ovat pehmeän makuisia ja laadultaan jotain ihan muuta kuin ruukkusalaatit. Oikean maan ja auringon alla kasvaneita luonteikkaita, raikkaita hipiän ja sydämen hoivaajia. Omat sipulit ovat tänä vuonna erityisen hyvän makuisia. Nehän voi syödä kokonaan. Sipuleista, retiiseistä, yrteistä, ruohosipulista ja salaatista pyöräyttää myös ihanan juhannussalaatin. Raparperi kuuluu tietysti kesäiseen piirakkaan.

Herttoniemen ja Kalasataman sadonjaot alkoivat tiistaina tuttuun tapaan Herttoniemen asukastilassa ja Kalasatamassa Tuoretorin lähellä.

Kesäkuun puolen välin lauantaitalkoissa oli mukavasti osuuskuntalaisia ja saatiin paljon aikaiseksi. Omia porkkanoita pelastettiin noin kuukauden sadonjakojen verran ja sateen jälkeen maa oli mukavan pehmeää kitkettävää. Urhoolliset osuuskuntalaiset siirsivät myös vanhan työkaluvajan uuteen paikkaan ja siirtyi WC:kin metsään päin. Vanhan paikalle aletaan tehdä uudelle ja isommalle vajalle pohjustuksia. Yhteinen ruokailu oli maittava ja mukava. Yksi uusi osuuskuntalainen tokaisikin, että siinä ruokailun aikaan tunnelma oli hyvin avoin ja tutustuminen helppoa.

Virosta tuli 30 luomuviljelijän porukka tutustumaan Suomen biodynaamisille tiloille. He vierailivat myös omalla pellolla 13.6. ja Mustosen kasvihuoneessa juotiin teet. Viljelijät olivat hyvin otettuja kaupunkilaisten omasta pellosta ja osuuskunnan ideasta. Jotain vastaavaa on saatava Viroon. Kaupungin ja maaseudun yhteistyön niinkuin myös viljelijän ja kuluttajan yhteistyön on lisäännyttävä, jotta perinnemaisemat, terapeuttinen puhdas luonto ja puhdas lähiruoka säilyvät.

Pienet linnun poikaset ovat perunanistutuskoneessa kohta valmiita opettelemaan omien siipien kantamista ja lentoa maailmalle! Sen sijaan, kun viherlannosmaa tänään viimeisen kerran äestettiin ennen kylvöä tulivat västäräkit odottelemaan maasta nousseita kastematoja. Samoin perunan rivivälejä harattaessa odottavat linnut maasta matoja.

Keskikesää kohti kasvu on kasvanut ja valo on lisääntynyt. Pellolla se on ollut kuin suurta uloshengitystä. 30.6. on myös viimeinen aika virallisesti kylvää pellolle mitään. Oikein hyvää yötöntä yötä ja kasvun keskipäivää!

Kyntöä ja kylvöä

Toukokuu on onneksi ollut lämmin pitkän talven jälkeen ja maat ovat vihdoin kuivuneet. Omalla pellolla edelleen äestetään ja uutta lohkoa Anttilaakin on jo muokattu. Nykulla-rinne-lohkollemme on nyt kylvetty porkkanat. Meillä on neljää eri biodynaamisesti tuotettua porkkanalajiketta: kahta varhaisempaa ja kahta myöhäisempää. Oxhella-lajike on se hauska viime vuodesta tuttu kartionmuotoinen "jänisvemmelsääriporkkana", milan taas on tuttu ja turvallinen kesäporkkana, rodelika tuttu aromaattinen syysporkkana ja  fynn mukava aikaisempi lajike. Lajikkeemme eivät ole F1 hybridejä eli samaperintäisten vanhempien varmoja tiettyjen ominaisuuksien linjoja vaan luonnonvalintaa saa edelleen tapahtua. Porkkanamme ovat luonteikkaita ja makeita luomuyksilöitä.

Nyt odotetaan sateita, jotka kastelisivat maan sieltä muutaman sentin syvyydestä, jossa siemen itämistään odottaa. Myös sipulin istukkaat ovat kaikki maassa ja pienillä on jo isot juuret. Omia palsternakkoja kylvetään parhaillaan porkkanapenkkien viereen ja omat mustajuuripenkit odottavat myös tasoitusta. Maammehan on niin savista ja konepuolemme vanhanaikainen, että käymme jokaisen traktorilla ajetun penkin vielä käsin läpi ja otamme juolavehnän juuret ja savipaakut pois, että pienillä olisi hyvä koti kasvaa. Varhaisiperunaakin on nyt istutettu neljää eri lajiketta: timoa, siikliä, annabellaa ja solistia. Timohan on se tutuin ja aikaisin peruna, siikli se toreilta tuttu makoisa puikula, annabella uudempi siiklin tyyppinen, mutta ehkä siikliä kestävämpi lajike ja solistia saimme siemenperunan tuottajaltamme kokeiluun. 

Oman pellon talkookausi avattiin myös viime lauantaina 18.5. Mustosen puutarhassa. Talkoissa saatiin paljon aikaiseksi: sillat omalle virkistysmaalle tehtiin, kasvihuoneen pääty muovitettiin, sähkökaapelille kaivettiin iso ura maahan, oma yrttiympyrä kitkettiin, parsoja istutettiin ja kukkia kylvettiin. Sadetta oli luvattu, mutta meininki oli niin hyvä, että sade pysytteli poissa. Oma virkistyspuutarha osuuskuntalaisten käyttöön ja monivuotisille kasveillemme on taas hieman valmiimpi. Miettikää vielä kaksi vuotta sitten tuo oli pusikko, vuosi sitten savimaa oli aumalla montussa ja nyt meillä on hieno puutarhan alku hienolla paikalla luonnonsuojelualueen reunalla. Kiitos osuuskuntalaisille!