Kasvukauden loppu

Viimoiset lehtikaalit kerättiin. Ne seisoivat tanakasti lokakuun tuulessa saman värisinä kuin kuuset niiden takana. Palsternakat ja loput purjot nostettiin maasta viime sunnuntain talkoissa. Viimeiset mustajuuret olivat tämän viikon jaossa. Niin kasvukausi virallisesti loppui Etelä-Suomessa eilen lokakuun loppuun. Vielä maassa makaa muutamia harsoja, jotka pitäisi kuivattaa. Muutamia harsosäkkejä lojuu siellä täällä ja mm. pitkät lehtikaalit pitäisi poistaa kynnön tieltä.

Viime sunnuntaina vietiin viimeisiä tämän vuoden isoja peltotalkoita. Palsternakkaa nousi n. 300 kg ja vauhdilla. Loput pienimmätkin purjot nousivat märästä savimaasta talikon avustuksella ja ne kauppakunnostettiin kauniiksi. Keräkaalimaan siivousta aloitettiin ja myös pellolta vietiin McCormickin lavalla roskia kierrätykseen. Sitten syötiin yhdessä teemaan sopivasti palsternakkakeittoa, purjo-punajuuripiirakkaa ja palsternakkakakkua. Lokakuun lopun talkoissa saatiin yhdessä paljon aikaan. Paikalla ruokaosuuskuntalaisia oli n. 25 henkeä.

Nyt pelto odottaa kyntäjäänsä, maansa kääntäjää. Osuuskuntalaisemme Karlsson on jo aloitellut kyntöurakkaa. Karlsson liittyi viime syksynä osuuskuntaan hienon traktorinsa ja tietysti ihanan vaimonsa Heljän kanssa. Hänen traktorinsa kokeili kyntöä jo viime syksynä ja nyt kyntöä ehdittiin tehdä ennen sateita eli silloin vielä, kun maa oli kuiva. Iso kiitos Kai Karlssonille ja tietysti McCormickille.

Avomaan vihannesviljelyssä pelto kynnetään syksyllä, jotta routa voisi murustaa savimaan rakennetta talvella. Myös kaikki kasvin kasvulliset elimet käännetään maahan uuden humuksen muotoutumisprosesseihin. Kyntö tuo maahan ilmaa, jotta lahoaminen voi tapahtua. Kyntö myös kuivattaa maata, mikä helpottaa muokkauksia keväällä. Lisäksi kyntö ehkäisee kasvitauteja ja tuholaisia eli  mm. sipulikärpäsen munat hautautuvat niin syvälle etteivät ne sieltä enää nouse. Kyntöauran siipi kääntää aina seuraavan maaviilun aina edellisen siiven jättämän vaon päälle.

Varaston uumenissa osuuskuntalaisten koteja odottavat omat demeter-porkkanat, makeat punajuuret, kiinteät nicolat, jauhoiset operat sekä parhaat palsternakat. Myös oman pellon biodynaaminen hapankaali on nyt valmista ja tuoretta keräkaalta on vielä yhden viikon jakoon. Marraskuussa pellon isot tuorejaot muuttuvat juuresjaoiksi.

Minua odottaa vielä muutamat paperityöt. Tilastokeskus oli jo kiinnostunut satomääristämme eli lohkokortit odottavat lopullisia satomääriä ja kylmiö inventaariota, jotta osaamme laskea juuresmäärät oikein 160 osuuden kesken. Komposti täytyy vielä sijoittaa paikkaan, jossa humuksen muodostus voi rauhassa vuoden päivät tekeytyä. Samalla keskeinen kompostipaikka vapautuu jälleen ensi kauden jätteiden prosessoitumiselle ja uuden elämän kierrolle.

Viikonlopun purjo-lehtikaaliquiche

Täytteitä voi varioida mielensä mukaan, seuraavan totesimme kokeilemalla hyväksi. Ohjeeseen on haettu suuntaa Silmänruokaa-kirjan Quiche Lorrainesta. (http://www.wsoy.fi/kirjat/-/product/no/9789510386415)

Voitaikina / suolaisen piirakan pohja

Täytteeksi: 3-5 lehtikaalin lehteä 1 iso purjo tai pari pientä 2-3 valkosipulinkynttä kourallinen tuoretta timjamia n. 200 g voimakasta juustoa raasteena, esim. gryere tai kypsä cheddar

Ja päälle: 2 dl kermaa 4 kananmunaa muskottipähkinää mustapippuria (varovasti) suolaa

Kauli taikinapohja vuokaan (28cm) ja laita vuoka kylmään odottamaan. Silppua lehtikaalia vähän pienemmäksi ja pilko purjo (myös vihreät osat). Hienonna valkosipulinkynnet ja timjami. Kuullota näitä muutama minuutti paistinpannussa. Raasta juusto tai juustot: voit myös laittaa kahta sorttia sekaisin. Laita täytteet vuokaan, ensin vihannekset ja päälle juustot.

Sekoita kerma, kanamunat ja mausteet ja kaada täytteiden päälle. Paista 175 asteessa noin tunti, kunnes pinta on kauniin ruskea. Jos pinta uhkaa palaa, peitä leivinpaperilla tai foliolla. Tarjoa raikkaan vihersalaatin & esim. grüner veltlinerin tai rapsakan rieslingin kanssa.

Kiitos Veera reseptistä.

Kuumaperuna

Olisiko perunan pitänyt jäädä alunperinkin Peruun? Peruna saapui Eurooppaan espanjalaisten valloittajien mukana 1500-luvulla ja 1700-luvulla Suomeen. Peruna muodostui myös Suomessa tärkeimmäksi viljelykasviksi ja korvasi nauriin. Se on vastannut nälänhätään. Peruna pystyy ruokkimaan suurenmäärän ihmisiä. Se on yksi maailman tärkeimmistä ravintokasveista.

Peruna on halpaa ruokaa ja sen viljely vie vähän energiaa. Se on vähän työtä vaativaa verrattuna muuhun avomaaviljelyyn. Meidän viljelykierrossa peruna on hyvä kasvi, koska peltolohkoillamme on kestorikkakasviongelmia. Ennen Herttoniemen ruokaosuuskunnan viljelyä biodynaamiset peltolohkot olivat hyvin luonnonniittymäisenä viljelynä. Sen kaltainen viljely voi lisätä luonnonmonimuotoisuutta, mutta lisää myös rikkakasvien määrää pellolla. Niitty on kerännyt aikamoisen siemenpankin maahan. Meidän viljelykierrossa ennenkuin lohko on valmis vihanneksille, siinä viljellään perunaa. Peruna kestää rikkakasveja ja sille riittää riviväliharaus multauksen yhteydessä, jolloin suurimmat rikkakasvit saadaan pois.  Peruna on sopinut Herttoniemen ruokaosuuskunnan viljelykiertoon. Perunaan meillä menee työtunteja muutama päivä istutukseen, muutama päivä multauksiin, päivä varsien niittoon ja sitten on sadonkorjuu. Muut avomaavihannekset tarvitsevat tuon lisäksi 200 tuntia kitkentää ja hoivaa. Peruna on siis vähän vaativa. Lisäksi mukula kasvaa syvällä maassa, missä kosteutta riittää, joten kuivanakaan kesänä meidän ei tarvinnut kastella perunaa. Peruna ei siis käytä vesivarojakaan. Muut viljelykasvit tarvitsevat Suomen maaperään verraten emäksisen pH:n kasvaakseen eli kalkita täytyy. Perunarupi taas mahdollisesti lisääntyy kalkitussa maassa, joten peruna käy viljelykierrossamme kohtaan, jossa emme ole vielä itse maata kalkinneet. Perunan viljely ei siis myöskään syö niin paljon  lannoitus- ja kalkituskustannuksia kuin muut avomaavihanneksemme. Perunan nosto on myös verraten nopeaa ja helppoa nyt, kun Herttoniemen ruokaosuuskunnalla on siihen kone. Peruna on verraten vähän kustannuksia ja panoksia vaativa viljelykasvi.

Peruna on kuitenkin koisokasvien heimoon kuuluva kasvi. Monet koisokasvit sisältävät glykoalkaloideja eli ihmiselle myrkyllisiä aineita. Etelä-Amerikan luonnon perunat sisältävät runsaasti solaniinia, mutta sen sijaan viljellyt lajikkeet hyvin vähän. Perunan joutuessa valoon, se vihertyy ja solaniini pitoisuu nousee. Biodynaamisesta taustani johtuen olen harrastanut lajikkeiden sisäisen laadun tutkimista kokemuksellisin menetelmin. Christina Henatch piti kursseja Suomessa 2000-luvun alussa. Kursseilla käytiin läpi kuinka Saksassa tutkitaan kokemuksellisesti lajikkeiden sisäisiä laatuja ja muotovoimia. Näistä biodynaamisista lajikkeiden tutkimis- ja jalostamiskursseista muistan kyllä myös oman kokemukseni perunasta. Peruna jätti toisiaan sellaisen hassun sohvaperunaolon ja herkempi saattaa sen varmaan ilman erityistä tutkimistakin kokea. Tieteellisesti tämän voi sanoa, että peruna nostaa serotoniini tasoa, nostaa mielialaa ja torjuu stressiä. Eri tutkijoiden mukaan tällä voi myös olla kielteisia vaikutuksia. Myös koisokasvit saattavat aiheuttaa toisille allergisia oireita. Muita koisokasveja ovat mm. paprika, tomaatti ja munakoiso.

Itse en kuitenkaan näe tätä peruna-asiaa niin mustavalkoisena. Perunassa on paljon hyvää ja ehkä myös muutamia huonoja ominaisuuksia. Mutta eikös lähes meissä kaikissa ole? Lähes mikään kasvi ei pysty yksin ravitsemaan ihmistä ja yksistään olemaan terveellinen. Jopa vesi on vaarallista ihmiselle liian suurina pitoisuuksina. Kohtuudella peruna pystyy vastaamaan globaaliin ruokaturvaan ja usein tuottamaan satoa huonommissakin oloissa.

Herttoniemen ruokaosuuskunta on jakanut perunaa heinäkuun viimeisestä viikosta lähtien ja perheelle tuo 1-2 kg viikossa ei ole paljon. Se on muutama peruna viikossa per perheenjäsen. Yksineläjälle se toki voi olla iso määrä. Toisaalta peruna myöskin säilyy hyvin, oikein varastoituna kevääseen saakka. Peruna siis sopii hyvin pohjoisen kasvukauteen: kasvaa tarpeeksi nopeasti ja säilyy vielä seuraavaan kevääseen. Tällöin myöskään riisiä tai muita etelän viljoja ei tarvitse tuoda pitkiä matkoja niin kaukaa. Perunan hiilijalanjälki on siis pieni. Itse suosittelen kyllä myös speltin jyviä riisin korvikkeeksi ja perunan tilalle silloin tällöin. Speltti on vatsaystävällinen, vähän jalostettu terveellinen vilja. Myös perunasta saa c-vitamiinia, kaliumia, rautaa, magnesiumia, sinkkiä, kuparia, hiilihydraatteja ja proteiineja. Lisäksi peruna joidenkin tutkimusten mukaan saattaa alentaa verenpainetta.

Toripäivä 26.10. Ennakkotilaukset!

Kiitos kaikille Toripäivän kävijöille, tuottajille ja talkoolaisille. Toripäivän fiilistä voitte ihastella näistä kuvista. Keli oli mitä oli. Nyt ennakkotilaukset yhdistettynä Toripäivään näyttivät niiden tärkeyden. Olemme luoneet Toripäivä-konseptin, joka kestää sadetta. Uudet Toripäivät ensi syksynä 2014. [gravityform id="11" name="Toripäivä 26.10.2013 klo 10-14"]

Lehtikaali-pekonisalaatti

1 pussi oman pellon lehtikaalia 5 siivua pekonia 1 sipuli kourallinen cashew-pähkinöitä

Kastike: 1/2 dl kevytmajoneesia 1 rkl sitruunamehua 1/2 tl Dijon-sinappia suolaa mustapippuria

Nypi lehtikaali sopivan kokoisiksi paloiksi ja laita kulhoon. Leikkaa pekoni pieniksi neliöiksi ja paista rapsakaksi. Kuullota tämän jälkeen silputtu sipuli pekonin rasvassa.

Sekoita kastikkeen ainekset keskenään.

Heitä pähkinät, pekoni, sipuli sekä kastike lehtikaalin joukkoon ja sekoittele.

Olen joskus tehnyt myös pekonitonta versiota ja hyvää on ollut sekin.

Kiitos Tiina reseptistä.

KEKRIJUHLAT LA 9.11. Ravintola Kellohallissa

OSTA LIPUT KEKRIJUHLIIN TÄSTÄ:[gravityform id="10" name="Kekrijuhlat 9.11. klo 15-20"]

Globaalia ruokaturvaa ajatellen!

Osuuskunta mahdollistaa myös II-luokan vihannesten käytön. Suomessa on käytössä monille vihanneksille EU:n yhteiset laatuvaatimukset, joita ylläpitää Suomessa Elintarviketurvallisuusvirasto. Vihannesten laatuvaatimukset perustuvat ulkoiseen laatuun, pitkälti kokoon, muotoon ja väriin. Tällöin monelta viljelmältä menee iso osa sadosta roskiin. CSA-viljelmän ei tarvitse keskittyä seuraamaan laatuvaatimuksia liian tarkasti. Jakoon menee lähes kaikki, minkä voi hyödyntää eli hieman pienemmätkin vihannekset.

Maailmassa näkee nälkää lähes miljardi ihmistä ja nälkään kuolee vuosittain n. 10 miljoonaa ihmistä. Suomessa ruokaa heitetään pois yli 100 miljoonaa kiloa vuosittain. Maanviljely kuluttaa öljyä ja saastuttaa. Lisäksi kaikki viljelyyn käytettävät työvälineet ovat omassa valmistusprosessissaan vaatineet suuren määrän energiaa. Maanviljelyn saastuttavuuden määrä riippuu tuotantotavasta sekä mm. siitä kuinka kaukana ruoka tuotetaan. Nykyiset peltohehtaarit eivät pysty ruokkimaan nopeasti kasvavaa ihmisväestöä tulevaisuudessa. Myöskään maaplaneettamme kantokyky ei kestä kasvavan maatalouden päästöjä ja kuormitusta.

Kuitenkin mitä lähempänä ruoka tuotetaan, sitä vähemmän logistiikkaan kuluu öljyä ja sitä pienemmät ovat hiilidioksidipäästöt. Kasvihuonepäästöjä tulee myös ruoan mätääntyessä eli kun ruokaa heitetään biojätteen tai syömisen sijasta roskikseen mätääntymään. Viljelyyn kuluu valtavasti energiaa, jolloin olisi tärkeää maksimoida tulos peltohehtaaria kohden. Sitä enemmän maailmaan saadaan tuotettua ruokaa ja sitä pienemmäksi jää maapalloa kuormittavat maatalouden ympäristövaikutukset, mitä enemmän pystytään alalla tuotettua ruokaa hyödyntämään. Onnistunut sato on myös maapallolle onneksi.

Toisaalta luomuviljelyssä tulee hyväksyä se, että aina jokin sato voi mennä pieleen tautien tai tuholaisten takia. Myös Suomessa talven tulo vie jotain sadosta. Luomuviljely kuormittaa ympäristöä kuitenkin vähemmän kuin tavanomainen viljely. Luomuviljelyssä kuitenkin tärkeää olisi myös satomäärän maksimointi, koska muuten voidaan olla tavanomaisen viljelyn kanssa samalla viivalla, jos maaplaneettaaa ollaan kuormitettu ja lisäksi vielä turhaan. Maanviljelyyn ja satoihin vaikuttaa voimakkaasti myös säät ja varsinkin ääri-ilmiöt. Ääri-ilmiöitä ja säiden vaihtelua lisää ilmastonmuutos, joka aiheutuu päästöistä ja mm. jätteiden väärästä käsittelystä kuten ruoan mätänemisestä. Herttoniemen ruokaosuuskunnan pellolla kasvaa laaja valikoima vihanneksia, mikä omalta osaltaan takaa sadon onnistumista erilaisina kesinä.

Mielestäni maaailman suurin ongelma on kuitenkin ruoan jakaantuminen tasaisesti 7 miljardin ihmisen kesken. Jos tuotanto paikallistuisi, takaisiko se myös paikallista ruokaa kehitysmaihin? Jos kaupunkiviljely ja sen innovaatiset viljelymenetelmät lisääntyisivät, lisäisikö se ruokaa myös slummeissa? Täytyy toivoa, että oppisimme jakamaan ruokaa tasaisemmin ja kuormittamaan maapalloa vähemmän ennen kuin maailman pitäisi ruokkia 9 miljardia ihmistä eli ennen vuotta 2050.

Jos haluamme turvata 9 miljardin ihmisen ruoan saannin tulisi meidän tuottaa ruokaa mahdollisimman ympäristöystävällisesti, mahdollisimman paljon ruokaa mahdollisimman pienellä alalla kuitenkin yllläpitäen maan hedelmällisyyttä. Lisäksi meidän tulisi hyödyntää ruoka mahdollisimman tarkasti ja antaa kehitysmaiden hyödyntää itse tuottamansa ruoka tai saada ravinto jakautumaan maanpallolla oikeudenmukaisesti.

Meidän sato on ollut hyvä laatuista, usein jopa extra-laatuista eli erinomaista. Kuitenkin olemme päättäneet jakaa osuuskuntalaisille tänä vuonna yhdessä jaossa myös 2-luokan porkkanaa, kahdessa jaossa 2-luokan punajuurta. Myös toisen luokan lanttuja jaettiin sekä kurkkumme eivät olisi muotonsa takia täyttäneet 1-luokan normeja. Sen sijaan ne mielestäni maistuivat paremmalta kuin olen koskaan kurkun maistanut maistuvan.

Porkkana- ja punajuuritalkoissa olemme lajitelleet sadon kolmeen eri luokkaan: I-luokkaan, II-luokkaan ja 3-luokkaan. Ensimmäisen luokan juurekset ovat laskettu kappalemääräisesti pusseihin ja ne ovat menneet varastoon tulevia sadonjakoja odottamaan. Toisen luokan juurekset on myös laskettu muovisäkkiin, mutta ne ovat jääneet pellon maakellariin seuraavia sadonjakoja varten. Toisen luokan juurekset voivat kokonsa puolesta olla hieman pienempiä tai niissä voi olla pintaviottumaa. Pintaviottumiin iskisi helposti varastotaudit, mutta kun nämä hyödynnetään ensimmäiseksi ei ongelmaa ehdi tulla. Kolmosluokan juurekset kuten haljenneet porkkanat ovat jääneet eläimille. Näin peltomme pinta-ala tulee kokonaisuudessaan hyödynnettyä eli peltopinta-alasta syö monta ihmistä ja kilomäärä on suurempi.

Maissi-juuresröstit

Maissi antaa mukavaa suutuntumaa ja pureskeltavaa näihin muuten perinteisiin juuresrösteihin. Maissi-juuresröstit ohjeesta tulee 6 isoa röstiä, halkaisija 15cm

5 porkkanaa 1 (pieni) selleri 4 perunaa 4 maissia 1,5 sipulia 4 valkosipulin kynttä 4 kananmunaa 4 rkl vehnäjauhoja 1 pnt lehtipersiljaa hienonnettuna 2,5 tl suolaa mustapippuria rypsiöljyä

Raasta juurekset karkeaksi raasteeksi. Hienonna sipuli sekä valkosipuli ja paista ne kevyesti rypsiöljyssä, jäähdytä.

Leikkaa maissista siemenet irti. Sekoita kaikki ainekset tasaiseksi massaksi, mausta hyvin suolalla, pippurilla ja lehtipersiljalla.

Kuumenna öljy pannulla ja paista röstit keskilämmöllä molemmin puolin noin 5 minuuttia. Muutama vinkki paistamiseen: -röstit voi paistaa myös ohukaispannulla. -paistamisen voi tehdä etukäteen ja röstit voi lämmittää uudelleen uunissa. -isojen röstien kääntäminen käy kätevästi kahden lautasen avulla; liu'uta rösti pannulta lautaselle, laita toinen lautanen päälle ja käännä ympäri pitäen tiukasti kiinni molemmista lautasista. Liu'uta rösti takaisin pannulle. Kiehumispisteessä maissi-juuresröstit tarjoiltiin uunissa paahdetun oman pellon keräkaalin, salaatin ja yrttikermaviilin kera.

Reseptiin käytetyistä raaka-aineista Ruokaosuuskunnan pellosta olivat porkkana, selleri, peruna, maissi ja keräkaali. Olen jo niin tottunut näihin upeisiin raaka-aineisiin että en tiedä mitä teen kun satokausi loppuu?!

Lue lisää Kiehumispisteen reseptejä täältä

Kananmunaa, maa-artisokkaa ja salviaa

Maa-artisokan jalot aromit pääsevät oikeuksiinsa tässä hieman enemmän aikaa vievässä ohjeessa. Varaa aikaa reilu kaksi tuntia, ota esille paistolämpömittari ja hiukkasen kärsivällisyyttä.

Munan kypsyttäminen 65 asteessa on tarkkaa puuhaa. Jos kotioloissa epäilyttää, pysyykö  lämpötila esimerkiksi uunissa vesihauteessa koko ajan tarkasti 65 asteessa, voit antaa munien kypsyä vaikka kaksi tuntia.

Optimikypsyydessä valkuainen on juuri ja juuri hyytynyt, joten munan kuoriminen on jännittävää. Se kannattaa ehdottomasti pullauttaa kuoresta suoraan annoslautaselle!

Kananmunaa, maa-artisokkaa ja salviaa Neljälle

4 kananmunaa 200 g maa-artisokkaa suolaa mustapippuria 50 g voita muutama oksa salviaa

Kypsennä kananmunia 65-asteisessa vedessä tunti. Seuraa lämpötilaa mittarilla.

Kuori hyvin pestyt, nuoret maa-artisokat, mutta säästä yksi annoksen viimeistelyä varten. Puolita maa-artisokat ja keitä niitä kiehuvassa vedessä kunnes sisus on pehmeä. Siivilöi vedet pois, muusaa haarukalla, mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita joukkoon voi ja pidä lämpimänä liedellä.

Ota kananmuna vedestä ja kuori se hellästi, että rakenne säilyy. Kun olet näpertänyt puolet kuoresta, saat pullautettua munan annoslautaselle. Muista suolata pinta. Raasta loppu maa-artisokka paperinohuiksi lastuiksi. Lusikoi artisokkakrossi kananmunan vierelle, koristele salvianlehdillä ja maa-artisokkalastuilla.

Ohje: Sasu Laukkonen ja Mariaana Nelimarkka: Vihreä pöytä (Readme 2013)

 

Keltainen kultainen lokakuu

Aurinko kultaa koivut. Ruska on kauneimmillaan. Hetkelliset muutaman päivän kylmät jaksot ovat saaneet puut keräämään lehtivihreän talteen. Nyt puut loistavat yhtä kauniina ja valoisina kuin mennyt kesä. Pohjoisessakin valoa ja lämpöä riitti. Nyt sen näkee kultaisista koivuista, värikkäistä vaahteroista ja lämpöisen oransseista tuomista. Tämän syksyn ruska on silmiä hivelevän kaunis: kultaiset auringon valon tuottamat värit loistavat puhtaina kynnettyä peltoa vasten.

Maa pellolla ei jää saappaan pohjaan kiinni vaan savimaakin on lokakuun maaksi suhteellisen kuiva. Tämä helpottaa pellon sadonkorjuutöitä. Maa kantaa vielä koneita ja talikollakin on helpompi nostaa. Savimaa on niin erilaista riippuen veden määrästä. Pellolla liikkuessa ei jää peltoon kiinni vaan pääsee vielä vaivattomasti eteenpäin. Sateen sattuessa kyllä luistaa.

Omat perunat ja punajuuret on jo varaston uumenissa. Sieltä niitä tilausten tullessa nostetaan lajitteluun. Perunat pitää katsoa aina läpi ennen tilauksen lähtöä. Kellarissa huonot ja tautiset erottuvat nopeasti. Perunan nostossa meillä on ollut apuna talkoita, kehitysvammaisryhmä ja erityisnuoria. Tällöin lajittelu ei nostovaiheessa ole aina ollut erityisen tarkkaa. Onneksi osuuskuntamme jäsen Jari Kuokkanen teki pellolle perunan lajittelupöydän.

Nyt on maassa vielä lämpöisen oransseja porkkanoita. Makeat, kaunisnaattiset varhaisporkkanalajikkeet ovat melkein kaikki nostettu, mutta kaksi varastoporkkanalajiketta on vielä pellossa. Niiden kasvuaika on pitempi, ne säilyvät paremmin ja kuori on paksumpi. Myös valon vaaleat palsternakat ovat vielä maassa. Pellossa on vähän mustajuurta, maa-artisokkaa ja kylmän kestävää lehtikaalta, joka sekin vain makeutuu kylmän saapuessa. Vihreät purjot ja viimeiset keräkaalit myös odottavat nostoaan. Nyt sunnuntaina on osuuskunnan talkoot ja tarkoitus on nostaa omat porkkanat varastoon.

Maistatin peltomme porkkanoita koululaisryhmälle tällä viikolla. Ensin maistatin oman pellon biodynaamisesti viljeltyä, sitten tavanomaisesti viljeltyä ja lopuksi luomuviljeltyä porkkanaa. Maistatusvaiheessa en kertonut, mistä porkkanasta oli kyse. Kahdeksantoista oppilaan lähes yksimielinen mielipide oli, että ensimmäinen porkkana maistui parhaalta. Porkkanaa luonnehdittiin taivaallisen makuiseksi, lempeäksi ja täysin vastakkaiseksi kuin seuraava porkkana. Lopuksi myös kyseltiin, että mistä näitä biodynaamisesti viljeltyjä porkkanoita saisi. Täytyy tietysti muistaa, että meidän porkkana oli samana päivänä nostettu, kun taas tavanomainen porkkana oli käynyt läpi pesuprosessin, kulkenut mahdollisesti tukun kautta kauppaan ja seissyt vielä kaupan valoisella hyllylläkin jonkin aikaa. Kaikessa tuossa on tuore, makea maku saattanut kärsiä. Tietysti maku on myös lajikekysymys. Meidän porkkanat ovat biodynaamisesti tuotettuja avopölytteisiä lajikkeita, jotka valitaan tarkasti nimenomaan sisäisten laatuominaisuuksien mukaan. Tietysti myös oman pellon maa ja kasvuolosuhteet vaikuttavat juurekseen.

Tällainen lämmin valoisa kasvukausi varmasti myös maistuu makeutena sadossa ja on osaltaan vaikuttamassa sadon laatuun. Vielä, jos sato saadaan nostettua ei sateisena päivänä ylös voi se kruunata sadonkorjuuhetken, mutta myös laadun. Muun muassa punajuurella on nitraatin kerääjänä suurempi riski suuriin nitraattijäämiin, jos se nostetaan sateisella säällä. Meidän punajuuritalkoissa ei onneksi satanut ja ravinteetkin tulevat orgaanisista lannoitteista, joissa liukoista typpeä on vähän.

Maa-artisokkagratiini

1/2 kg maa-artisokkaa 1 (ryväs)sipuli 100 g tuoretta vuohenjuustoa, esim. Syrjähyppy n. 2 dl maitoa 3 oksaa salviaa suolaa ja mustapippuria myllystä pinnalle juustoraastetta

Kuori ja siivuta maa-artisokat ohuiksi siivuiksi. Lado voideltuun laakeaan uunivuokaan juuressiivuja, sipulirenkaita, salvianlehtiä ja vuohenjuustoa kerroksittain. Mausta suolalla ja mustapippurilla ja kaada lopuksi maitoa niin, että paistos lähes peittyy siihen. Huom. maito kiehuu helposti uunissa, varaa astia, jossa on kiehumisvaraa! Viimeistele paistos juustoraasteella, joka pitää lopputuloksen mehevänä. Paista uunissa noin tunti, ensimmäiset 10 minuuttia 225 asteessa ja laske sitten lämpötila noin 200 asteeseen.

Kiitos Mariaana reseptistä. Tutustu kasvisresepteihin Vihreäpöytä-kirjasta

Juuressipsit ja kaprisaioli

4 annosta lisäkkeeksi

N. 600 g kasviksia, eli tällä kertaa 3 keskikokoista porkkanaa, 2 pientä mustajuurta, palsternakka ja pala lanttua 4 rkl oliiviöljyä

Mausteseos: 1 dl parmesaaniraastetta 2 rkl hienonnettua tuoretta rosmariinia 2 raastettua valkosipulin kynttä 2tl mietoa chilirouhetta

Kaprisaioli: 1 dl majoneesia 1 ½ rkl hienonnettuja kapriksia veitsenkärjellinen raastettua valkosipulia ripaus suolaa

1. Sekoita aiolin ainekset ja laita aioli odottelemaan jääkaappiin.

2. Kuori ja leikkaa juurekset ohuiksi, pitkiksi tikuiksi. Levitä juurekset uunipellille ja pirskota päälle oliiviöljyä. Paahda juurestikkuja 225-asteisessa uunissa ensin 15 minuuttia.

3. Nosta juurekset uunista ja kääntele hieman. Sekoita mausteseoksen ainekset. Ripottele seos juuresten päälle. Jatka paahtamista vielä 5–7 minuuttia, kunnes juusto hieman ruskistuu. Tarjoile juurekset kaprisaiolin kanssa.

Koti ja keittiö - lehden ohjetta soveltaen Piia.

Osuuskunta toimii!

Viime viikonloppuna oli kahdet hätätalkoot: lauantaina punajuuren nostotalkoot ja sunnuntaina Opera-perunan nostotalkoot. Ruokaosuuskunta mahdollistaa nopean toiminnan. Kun käsiä on monta, voimme tarvittaessa toimia hyvinkin nopeasti.

Onneksi talvi varoitti tulostaan viikko etukäteen. Tiedostimme hallanvaaran ja toimimme. Päätimme talkoilla koko viikonlopun, jotta varastosatomme ei tarvitsisi palella ja paleltua pellossa. Viime lauantaina saimme nostettuna kaikki loput punajuuret ja sunnuntaina nousi myös loput jauhoiset pyöreät Opera-perunat. Operaa nousi 1500 kg ja punajuurta on nyt nostettu jouluun asti.

Alkuviikko oli leuto, mutta sitten tiistai-keskiviikko välisenä yönä halla marssi jälleen viikon tauon jälkeen pellolle ja toi mukanaan - 4 ° C pakkasen. Keskiviikkoaamuna oli kuurankukkia lehtikaalissa ja valkoinen kuura peitti monet vihannekset. Onneksi porkkanat olivat hallaharson alla turvassa.

Tällä viikolla jakoon pääsi myös mustajuuri: tuo kuorittuna vaalea maitiaisnesteen tummuttama parsan tavoin käytettävä jännän näköinen juures. Nyt ollaan siis alettu nostamaan myös myöhäisvihanneksia palsternakkaa, selleriä, mustajuurta ja maa-artisokkaa. Tähän vuodenaikaan kuuluu myös säilöntä ja osa omista keräkaaleista lähti Päijät-Hämeen Luomuun hapatettaviksi. Monet vihannekset säilyvät hyvin varastossa pitkälle talveen kuten porkkana, palsternakka, punajuuri ja peruna. Sen sijaan joitain vihanneksia on aika säilöä ja jopa muuntaa makuja ja jalostaa vitamiineja. Hapatus ja fermentointi ovat oivia tapoja jalostaa vihanneksia eteenpäin ja lisätä niihin vitamiineja kuten B- ja C-vitamiinia sekä ruoansulatusta tukevaa maitohappoa. Myös hillot ja marmeladit ovat ihana tapa varautua talveen. Porkkanamarmeladi, lehtikaalipesto tai kurpitsahillo lämmittää mieltä talven tuiskeessa.

Herttoniemen ruokaosuuskunnan pellolla on kasvanut tänä vuonna monen -moista, -makuista ja -muotoista vihannesta. Toinen on kylmän arka, toinen taas kuivan arka, joku ei tykkää kuumasta. Jokaisella niistä on oma kasvuaikansa, jolloin osuuskuntalaisille on tarjolla kotimaista tuoretta sesonkiruokaa. Jokaisella vihanneksella on oma sadonkorjuuaikansa, jolloin osuuskuntalainenkin voi päättää, mikä aika hänelle sopii tulla auttamaan: kevät, kesä vai syksy. Joku osuuskuntalainen tykkää seurata koko kautta, sekin onnistuu. Sitten viljelyssä on näitä kriittisiä hetkiä kuten hallanvaara ja silloin mikään ei helpota enemmän kuin tieto, että on ihmisiä joita kutsua talkoisiin. Yhteistyön ja yhteisön voimin saatiin taas 160 kaupunkilaisen perunat ja punajuuret pelastettua ja homma hoidettua.

Gruusialainen kaalilaatikko

Ainekset 6-8 annosta

1 1/2 kg valkokaalia n. 2 dl vettä 1 iso sipuli 4 valkosipulinkynttä 1 rs (400 g) naudan paistijauhelihaa 1 1/2 dl maustekurkkuviipaleita paloiteltuna 1 prk (150 g) crème fraîchea (ranskankerma) 1 tuubi (140 g) tomaattipyreetä 2 tl Provencen Mix -yrttiseosta 1 1/2 tl suolaa 1 1/2 tl paprikajauhetta 1/2 tl mustapippuria

Pinnalle 1 1/2 dl emmental-mozzarellajuustoraastetta

Vaihe 1 Leikkaa kaali karkeaksi silpuksi. Pane kaali kattilaan ja mittaa päälle vesi. Kuumenna kiehuvaksi ja hauduta kannen alla 15 minuuttia välillä sekoitellen. Lisää vettä tarvittaessa.

Vaihe 2 Kuori ja hienonna sipuli sekä valkosipulinkynnet. Paloittele maustekurkkuviipaleet.

Vaihe 3 Ruskista jauheliha pannulla omassa rasvassaan. Lisää sipuli ja valkosipuli kuullottumaan. Lisää lopuksi maustekurkku.

Vaihe 4 Sekoita kaalin joukkoon jauhelihaseos, crème fraîche, tomaattipyree sekä mausteet. Kaada seos voideltuun uunivuokaan ja ripottele pinnalle juustoraaste. Paista kaalilaatikkoa 200 asteessa noin 35 minuuttia. Peitä vuoka foliolla, jos pinta tummuu liikaa. Anna laatikon vetäytyä hetki ennen tarjoamista.

Ohje Pirkan.

T. Veera

'Oman pellon' makkarakeitto

'Oman pellon' makkarakeitto vierasvaralla.

Perunaa 6kpl, porkkanaa 3kpl, puolikas purjo, kyssäkaali 1kpl, lanttu 1kpl, pellon yrttejä huhmareeseen. Paloittele pieniksi. Ensin juurekset suolalla maustettuun veteen. Sitten perunat. Sitten purjo. Sitten yrtit huhmareesta. Ja viimeiseksi lisää ruokapiirin herkkumakkara. (Tai kasvisversio ilman). Nauti hyvän seuran ja maidon kanssa.

Kiitos Galina reseptistä!

Lehtikaalisalaatti

½ kupillista kuutioitua kurpitsaa TAI porkkanaa lehtikaalinippu (ruokaosuuskunnan nippu on mennyt tähän kokonaan) ¼ kupillista karkeasti rouhittuja/puolitettuja kuorellisia manteleita ¼ kupillista pitkään kypsytettyä (aged) , murenevaa cheddaria (jos et löydä, käytä parmesania) sitruunamehua, oliiviöljyä, mustapippuria pecorino-juustoa

1. Lämmitä uuni 225 asteeseen. Pyörittele kurpitsa-/porkkanapalat oliiviölyssä ja mausta suolalla ja pippurilla. Paahda uunissa, kunnes kasvikset ovat pehmeitä ja saaneet hieman väriä (n. 40 min). Paahda myös manteleita samassa uunissa, n. 10 min. Anna hieman jäähtyä.

2. Sekoita isossa kulhossa pesty ja hienoksi pilkottu lehtikaali, mantelit, murennettu cheddar ja kurpitsa/porkkanat. Lisää sitruunan mehu ja reilu loraus oliiviöljyä, mausta mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla.

3. Viimeistele annos raastetulla pecorinolla.

Terveisin, Kaisa Oman pellon tyytyväinen jäsen

Linkki alkuperäiseen reseptiin: Northern Spy's kale salad

Lehtikaalisipsit

Todella herkullista ja terveellistä naposteltavaa!

LEHTIKAALISIPSIT

Pussillinen lehtikaalia 4 rkl oliiviöljyä (myös avokado- tai maapähkinäöljy käy) 2 rkl oluthiivahiutaleita 1/4 limen mehu Ripaus suolaa 1/2 tl savupaprikajauhetta ja/tai chilijauhetta

Revi lehtikaali suupalan kokoisiksi paloiksi, irti lehtiruodista. Kaada öljy ja mausteet kulhoon, lisää lehtikaalien palat ja sekoittele huolellisesti. Levitä maustetut lehtikaalit uunipellille leivinpaperin päälle ja kuivata 50-asteisessa uunissa noin 5 tuntia. Pidä uuninluukku hieman raollaan kuivatuksen aikana. Nopeamman lopputuloksen saamiseksi voit myös paahtaa lehtikaaleja 150 asteessa kunnes lehdet ovat kuivia ja rapeita (reilu puoli tuntia?), mutta kuivattamalla miedolla lämmöllä on lopputulos parempi ja ravintoaineet säilyvät paremmin tallella. Jos omistat kasvikuivurin, käytä toki sitä!

T. Veera

Mehevä punajuurilaatikko

Tämä ruoka on parhaimmillaan, jos sitä on kunnolla aikaa haudutella uunissa. Laatikon voi tehdä valmiiksi vaikka edellisenä päivänä ja vain lämmittää ennen syömistä (jos vain malttaa olla syömättä heti!).

Tarvitset:

• 3 isoa punajuurta
• 7 keskikokoista perunaa
• 2 pientä sipulia
• 2 valkosipulin kynttä
• 1 purkin (150 g) fetaa yrttiöljyssä, esim. Apetit Classic (tai halutessasi mitä tahansa muuta juustoa: raejuustoa, homejuustoa, vuohenjuustoa jne.)
• mustapippuria myllystä
• 1/2 tl jauhettua muskottipähkinää
• 1 tl suolaa
• 2-3 dl kermaa tai kaurakermaa
• 1/dl vettä
• pinnalle juustoraastetta
• paistamiseen ja vuoan voitelemiseen voita tai öljyä

1. Kuori ja raasta perunat ja punajuuret.
2. Silppua sipuli ja valkosipuli ja kuullota niitä pannulla voissa tai öljyssä muutama minuutti. Ei tarvitse paistaa pehmeäksi asti, vain sen verran, että voimakkain kirpeys taittuu ja valkosipuli tuoksuu.
3. Voitele vuoka ja laita sinne peruna- ja punajuuriraaste sekä sipulipaistos. Mausta suolalla, pippurilla ja muskotilla. Heitä joukkoon feta öljyineen päivineen (jos tuntuu liian öljyiseltä, jätä osa öljystä käyttämättä).
4. Sekoita ainekset keskenään.
5. Sekoita kerma ja vesi ja kaada seos vuokaan.
6. Raasta päälle juustoa, esim. edamia tai nuorta goudaa.
7. Paista 200-asteisessa uunissa noin 1,5 tuntia. Jos on aikaa, jätä laatikko uuniin vielä hautumaan, kun laitat uunin pois päältä. Ruoka on parhaimmillaan vartin tai puoli tuntia uunista ottamisen jälkeen.
8. Nauti esimerkiksi suolakurkkujen ja oman pellon maissin kanssa.

Hallanvaara

 

Tänä keväänä talvi vaihtui suoraan kesäksi ja yhdellä rysäyksellä. Samoin nyt syksyllä kylmät ilmat tulivat yhtäkkiä niin ettei ollut uskoa. Halla on kasvukauden aikana lämpötilan laskua pakkasen puolelle eli onko tämä hallaa vai jo talvea, sillä kasvukausihan pitäisi kestää Etelä-Suomessa lokakuun loppuun? Alavilla mailla on hallanvaara ja meidän peltohan laskeutuu rinnettä alas kauniiksi altaaksi. Hallanarkoja kasveja ovat mm. kesäkurpitsat, maissit, peruna ja pavut. Sen sijaan jonkin verran hallaa kestäviä kasveja ovat porkkana, selleri, keräkaali, palsternakka, mustajuuri, lehtikaali, mangoldi ja pinaatti. Tänään kyllä meidän porkkanat saivat hallaharson takaisin päälleen, sillä niitä ei ehditä ihan heti pellolta varastoon korjata. Ennen niitä ovat vuorossa peruna ja punajuuri.

Torstaiaamu oli pysäyttävä kokemus pellolla. Kaikki oli ihan valkoisena, kun aamuaurinko alkoi nousta murron takaa. Aluksi ei uskaltanut mitään satoa nostaa. Päivä sai ensin lämmittää huurteen pois maasta. Sillä maa ei ollut toivottavasti kokonaan jäätynyt. Pakkasukko oli marssinut Omalle pellolle ja kesäkurpitsat riippuivat pelloilla sen näköisinä, että elämä oli niistä poistunut. Kylmä tuli, ei keltään kysellyt ja korjasi omansa talteen. Samana päivänä viereisellä steiner-koululla juhlittiin Mikael-juhlaa eli syksyn sadonkorjuujuhlaa, joka symboloi yhdeltä osin rohkeutta kohdata näkyvän luonnon kuolema, talvi ja kerätä kesän hedelmät, valo ja lämpö talteen pimeitä jaksoja valaisemaan.

Pakkasyön jälkeen sadonkorjuu jatkui kasvuston ja maan lämmettyä perunan nostolla. Peruna on arka pakkaselle. Kylmävaurioita ovat tärkkelyksen muuntuminen sokeriksi, varastolaadun heikkeneminen ja värimuutokset punaisesta tummaan. Lisäksi paleltunut mukula muuttuu sulaessaan pehmeäksi ja on oivaa ravintoa bakteereille. Nyt siis ennen seuraavaa kylmän ilmavirtauksen saapumista Etelä-Suomeen pitäisi meidän virrata Omalle pellolle pelastamaan perunat + 4 C ° varastoon.

Viime viikonloppuna sunnuntaina 22.9. oli ensimmäiset tämän kauden isot sadonkorjuutalkoot. Kaunis sunnuntai sai osuuskunnan liikkeelle, pellolla tapahtui ja pitopöytä notkui. Pellolta nostettiin 4600 punajuurta varastoon. Tämä tarkoittaa osuuskunnan 9 viikon jakoa. Nyt, kun saataisiin vielä tänä viikonloppuna puolet tuosta määrästä varastoon niin olisi meillä omia punajuuria jouluun asti. Myös oman pellon uusia vajan pohjia alettiin rakentamaan miesvoimin http://ruokaosuuskunta.fi/2013/tukikohta-pellolle/.

Lisäksi pellolla wokattiin kaikista omista vihanneksista maistuvaa peltoruokaa. Wokista löytyi Oman pellon punajuuria, porkkanoita, purjoa, keräkaalia, kesäkurpitsaa, kurpitsaa, papuja, palsternakkaa, maissia, kyssäkaalta, yrttejä, lehtikaalta ja pinaattia. Wokin kaveriksi oli omaa salaattia punajuuren lehdillä ja kähäkukalla höystettynä sekä Oman pellon pinaattipiirakkaa a`la Nina. Suun makeaksi sai Oman pellon kesäkurpitsoista valmistettu kakku.

Tänä viikonloppuna on tarkoitus jatkaa punajuuren nostoa äkillisen kylmän innoittamana sekä Etelä-Amerikan lämpöön tottuneen perunan pelastusta Suomen talvelta. Toivottavasti nähdään lauantain punajuuritalkoissa tai sunnuntain perunannostotalkoissa!

Makea kurpitsapiirakka

Kurpitsapiirakka

Pohja: 100 g margariini/voi 2,5 dl vehnäjauhoja 2 rkl sokeria 2 rkl vettä

Täyte: 500 g kurpitsa sosetta (isosta kurpitsasta 1/4 osa) 2 kpl kananmunaa 2 rkl fariinisokeri 1 dl kermaa tai mantelikerma tai punainen maito 1 tl kanelia 0,5 tl inkivääriä 0,5 tl muskottipähkinää (tarkkana ettei tule liikaa, jo pieni määrä maistuu)

Tee ensin pohja. Laita kulhoon voi ja jauhot. Nypi taikinamassaksi. Lisää sekaan sokeri ja vesi. Taputtele taikina piirakkavuokaan (24 cm halkaisija). Myös reunoille. Laita piirakkapohja jääkaappiin vetäytymään puoleksi tunniksi.

Tee sillä aikaa täyte. Koverra tai kuori kurpitsa. Keitä kurpitsa lohkoja kattilassa kunnes ovat pehmeitä. Kaada keitin vesi pois ja soseuta. Ota kulho ja sotke siellä kananmunat, sokeri ja mausteet. Lisää sotkuun kurpitsasose. Täyte on valmis.

Esikypsennä piirakkapohjaa uunissa yli 10 min 200 asteessa. Kaada täyte piirakkapohjalle. Paista piirakkaa uunn keskitasolla noin 40 min tai kunnes täyte hyytynyt.

Piirakka ei ole liian makea vaan sen kanssa käy hyvin siirappi ja vanilijajäätelö.