Viewing entries tagged
porkkana

Comment

Share

Keltainen kultainen lokakuu

Aurinko kultaa koivut. Ruska on kauneimmillaan. Hetkelliset muutaman päivän kylmät jaksot ovat saaneet puut keräämään lehtivihreän talteen. Nyt puut loistavat yhtä kauniina ja valoisina kuin mennyt kesä. Pohjoisessakin valoa ja lämpöä riitti. Nyt sen näkee kultaisista koivuista, värikkäistä vaahteroista ja lämpöisen oransseista tuomista. Tämän syksyn ruska on silmiä hivelevän kaunis: kultaiset auringon valon tuottamat värit loistavat puhtaina kynnettyä peltoa vasten. Sellerin nostoa ruskassa

Maa pellolla ei jää saappaan pohjaan kiinni vaan savimaakin on lokakuun maaksi suhteellisen kuiva. Tämä helpottaa pellon sadonkorjuutöitä. Maa kantaa vielä koneita ja talikollakin on helpompi nostaa. Savimaa on niin erilaista riippuen veden määrästä. Pellolla liikkuessa ei jää peltoon kiinni vaan pääsee vielä vaivattomasti eteenpäin. Sateen sattuessa kyllä luistaa.

Omat perunat ja punajuuret on jo varaston uumenissa. Sieltä niitä tilausten tullessa nostetaan lajitteluun. Perunat pitää katsoa aina läpi ennen tilauksen lähtöä. Kellarissa huonot ja tautiset erottuvat nopeasti. Perunan nostossa meillä on ollut apuna talkoita, kehitysvammaisryhmä ja erityisnuoria. Tällöin lajittelu ei nostovaiheessa ole aina ollut erityisen tarkkaa. Onneksi osuuskuntamme jäsen Jari Kuokkanen teki pellolle perunan lajittelupöydän.

Pauliina lajittelee perunaa Omalla pellolla

Nyt on maassa vielä lämpöisen oransseja porkkanoita. Makeat, kaunisnaattiset varhaisporkkanalajikkeet ovat melkein kaikki nostettu, mutta kaksi varastoporkkanalajiketta on vielä pellossa. Niiden kasvuaika on pitempi, ne säilyvät paremmin ja kuori on paksumpi. Myös valon vaaleat palsternakat ovat vielä maassa. Pellossa on vähän mustajuurta, maa-artisokkaa ja kylmän kestävää lehtikaalta, joka sekin vain makeutuu kylmän saapuessa. Vihreät purjot ja viimeiset keräkaalit myös odottavat nostoaan. Nyt sunnuntaina on osuuskunnan talkoot ja tarkoitus on nostaa omat porkkanat varastoon.

Maistatin peltomme porkkanoita koululaisryhmälle tällä viikolla. Ensin maistatin oman pellon biodynaamisesti viljeltyä, sitten tavanomaisesti viljeltyä ja lopuksi luomuviljeltyä porkkanaa. Maistatusvaiheessa en kertonut, mistä porkkanasta oli kyse. Kahdeksantoista oppilaan lähes yksimielinen mielipide oli, että ensimmäinen porkkana maistui parhaalta. Porkkanaa luonnehdittiin taivaallisen makuiseksi, lempeäksi ja täysin vastakkaiseksi kuin seuraava porkkana. Lopuksi myös kyseltiin, että mistä näitä biodynaamisesti viljeltyjä porkkanoita saisi. Täytyy tietysti muistaa, että meidän porkkana oli samana päivänä nostettu, kun taas tavanomainen porkkana oli käynyt läpi pesuprosessin, kulkenut mahdollisesti tukun kautta kauppaan ja seissyt vielä kaupan valoisella hyllylläkin jonkin aikaa. Kaikessa tuossa on tuore, makea maku saattanut kärsiä. Tietysti maku on myös lajikekysymys. Meidän porkkanat ovat biodynaamisesti tuotettuja avopölytteisiä lajikkeita, jotka valitaan tarkasti nimenomaan sisäisten laatuominaisuuksien mukaan. Tietysti myös oman pellon maa ja kasvuolosuhteet vaikuttavat juurekseen.

Tuomas pussittaa omaa porkkanaa pellolla

Tällainen lämmin valoisa kasvukausi varmasti myös maistuu makeutena sadossa ja on osaltaan vaikuttamassa sadon laatuun. Vielä, jos sato saadaan nostettua ei sateisena päivänä ylös voi se kruunata sadonkorjuuhetken, mutta myös laadun. Muun muassa punajuurella on nitraatin kerääjänä suurempi riski suuriin nitraattijäämiin, jos se nostetaan sateisella säällä. Meidän punajuuritalkoissa ei onneksi satanut ja ravinteetkin tulevat orgaanisista lannoitteista, joissa liukoista typpeä on vähän.

Comment

Share

Comment

Share

Juuressipsit ja kaprisaioli

kuva_34 annosta lisäkkeeksi

N. 600 g kasviksia, eli tällä kertaa 3 keskikokoista porkkanaa, 2 pientä mustajuurta, palsternakka ja pala lanttua 4 rkl oliiviöljyä

Mausteseos: 1 dl parmesaaniraastetta 2 rkl hienonnettua tuoretta rosmariinia 2 raastettua valkosipulin kynttä 2tl mietoa chilirouhetta

Kaprisaioli: 1 dl majoneesia 1 ½ rkl hienonnettuja kapriksia veitsenkärjellinen raastettua valkosipulia ripaus suolaa

1. Sekoita aiolin ainekset ja laita aioli odottelemaan jääkaappiin.

2. Kuori ja leikkaa juurekset ohuiksi, pitkiksi tikuiksi. Levitä juurekset uunipellille ja pirskota päälle oliiviöljyä. Paahda juurestikkuja 225-asteisessa uunissa ensin 15 minuuttia.

3. Nosta juurekset uunista ja kääntele hieman. Sekoita mausteseoksen ainekset. Ripottele seos juuresten päälle. Jatka paahtamista vielä 5–7 minuuttia, kunnes juusto hieman ruskistuu. Tarjoile juurekset kaprisaiolin kanssa.

Koti ja keittiö - lehden ohjetta soveltaen Piia.

Comment

Share

Comment

Share

Lehtikaalisalaatti

lehtikaalisalaatti½ kupillista kuutioitua kurpitsaa TAI porkkanaa lehtikaalinippu (ruokaosuuskunnan nippu on mennyt tähän kokonaan) ¼ kupillista karkeasti rouhittuja/puolitettuja kuorellisia manteleita ¼ kupillista pitkään kypsytettyä (aged) , murenevaa cheddaria (jos et löydä, käytä parmesania) sitruunamehua, oliiviöljyä, mustapippuria pecorino-juustoa

1. Lämmitä uuni 225 asteeseen. Pyörittele kurpitsa-/porkkanapalat oliiviölyssä ja mausta suolalla ja pippurilla. Paahda uunissa, kunnes kasvikset ovat pehmeitä ja saaneet hieman väriä (n. 40 min). Paahda myös manteleita samassa uunissa, n. 10 min. Anna hieman jäähtyä.

2. Sekoita isossa kulhossa pesty ja hienoksi pilkottu lehtikaali, mantelit, murennettu cheddar ja kurpitsa/porkkanat. Lisää sitruunan mehu ja reilu loraus oliiviöljyä, mausta mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla.

3. Viimeistele annos raastetulla pecorinolla.

Terveisin, Kaisa Oman pellon tyytyväinen jäsen

Linkki alkuperäiseen reseptiin: Northern Spy's kale salad herra kurpitsa

Comment

Share

Comment

Share

Borssi

DSC_0230
puoli kiloa keittolihaa (naudan lapaa, kylkeä tai häränhäntää) 3 litraa vettä kolme isoa punajuurta noin 200g lanttua 3 porkkanaa 300-400g kaalia 2 sipulia 3 laakerinlehteä kokonaisia maustepippureita 4 valkosipulinkynttä suolaa mustapippuria väkiviinaetikkaaöljyä paistamiseen

tarjoiluun: persiljaa smetanaa tai valutettua jugurttia ruisleipää (ja voita)

HUOM! Tarvitset vähintään 5 litran kattilan.

1. Tee ensin lihaliemi. Huuhtele keittoliha kylmällä vedellä, laita kattilaan 3 litraa vettä ja liha sinne. Kuumenna kiehuvaksi, anna porista reippaasti hetki ja kuori reikäkauhalla tai siivilällä vaahto pois. Vähennä lämpöä niin että liemi kiehuu hiljaa, lisää laakerinlehdet ja maustepippurit. Anna hautua lihasta riippuen pari-kolme tuntiin (häränhännät vaativat neljäkin tuntia). Pitkä haudutus miedolla lämmöllä tuottaa parhaan tuloksen! Mikäli vettä haihtuu liikaa, lisää kiehuvaa vettä aina tarpeen vaatiessa niin että lihat varmasti peittyvät. Jos lihassa on luu, nosta liha liemestä kun se on kypsä, ja irrota lihat luista. Tässä vaiheessa kannattaa myös onkia liemestä laakerinlehdet ja maustepippurit pois. Ota lientä talteen noin 4 desiä. Haudutusaikana raasta juurekset ja kaali ja pilko sipuli. Säästä punajuurta raastaessa syntynyt punajuurimehu.

2. Kuullota kaalia hetki öljytilkassa ja lisää se lihojen kanssa liemeen. Anna hautua.

3. Kuullota sipulia öljyssä, ja lisää sitten porkkana, lanttu ja punajuuri. Kuullota raasteita hetki, lisää sitten talteen ottamasi lihaliemi ja anna raasteiden hautua puoli tuntia, mieluiten kannen alla.

4. Ydistä raasteet kaali-lihakeittoon. Mausta keitto suolalla ja pippurilla. Kuumenna, kunnes kiehuu.

5. Sekoita punajuurimehuun murskatut valkosipulinkynnet ja 2 ruokalusikallista etikkaa. Lisää mehu keittoon ja sekoita hyvin. Anna tasaantua hetki.

6. Nauti borssi smetanan, tuoreen persiljan ja ruisleivän kanssa.

Noudatin tätä ohjetta melko tarkkaan, mutta lihaliemeen kaipasin lisäohjeistusta, samoin kuin ilmoitettuihin määriin - siitä täydennys: http://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/383755/Borssikeitto%20-%20aito%20ven%C3%A4l%C3%A4inen%20reseptti/

Borssi ei kaipaa välttämättä lihaa, sama ohje toimii silloinkin: aloita suoraan kasvisten kuullottamisesta ja hauduta niitä kattilassa puolen tunnin-tunnin ajan. Borssin voi myös pakastaa.

Ohje + kuva: Veera Laine

Comment

Share

Comment

Share

Elokuun eloa & satoa monta sataa kiloa

  Sadonkorjuun aika on käsillä

Lämmin aurinkoinen kesä on tuonut sadon tullessaan. Papusato on ollut iso tänä vuonna. Sillä papu vaatii lämpöä niinkuin sen kotiseuduilla Andeilla on. meillä on ollut kaksi erilaista papu lajiketta tänä vuonna. Ne ovat kasvaneet aidan sisällä, sillä ne olisivat kelvanneet myös muille kuin osuuskuntalaisille. Varhaispapulajike oli Marona. Se oli mukavan aikainen ja sopiva, hyvänmakuinen lajike koteihin. Nyt kerätään Dominoa, joka on osoittautunut hyvin kauniiksi, pieneksi, supersatoisaksi pavuksi, joka kelpaisi parhaimmille ravintoloillekin. Joka perjantai elokuun ajan on kerätty papua omalla pellolla alkuviikon sadonjakoihin. Papua on kerätty n. 100 kg per viikko. Päiväsaalis on aika usein 50 kg.

Omat pavut pellolla

Osuuskunnan tortain ilta-talkoissa kerättiin papua

Omat pavut jakopussissa

Elokuussa aloitettiin myös porkkanan nosto. Kuitenkin muutamaa viikkoa edellisvuotta myöhemmin, sillä juurekset olisivat tänä kesänä kaivanneet vähän enemmän vettä. Nyt porkkanaakin kuitenkin tulee. Osa on vielä pientä, mutta pienillä on vielä syyskuu aikaa kasvaa. Porkkanan laatu on varmasti hyvää tänä vuonna, sillä aurinko on tuonut porkkanoihin makeuden ja liika kosteutta ei ole tautiriskiä lisäämässä. Nyt nostetaan avopölytteisiä (siemenpatentoinnista vapaita ja sitä vastaan taistelevia) biodynaamisia varhaisporkkanalajikkeita: milania ja fynniä.

Porkkanat Kalasatamaan lähdössä

Keräkaalien nosto aloitettiin tällä viikolla eli elokuun lopulla. Keräkaaleilla on ollut ennätysmäärä tuholaisia tänä vuonna. Yle uutisoi jo toukokuussa, että lämpimien ilmavirtojen mukana Suomeen saapui satoja miljoonia kaalikoita. Kun kaalikoit tulivat niin aikaisin oli niillä mahdollisuus lisääntyä pariin kertaan, joka tarkoittaa valtavaa populaatio määrää. Meillä kaalit piiloutuivat harsojen alle heti istutuksen jälkeen. Kuitenkin heinäkuun alussa kitkentäaikaan kaalikoita oli viime vuotta enemmän. Ja miksipä ei, sillä kyllä meidän luomukaalit maistuvat niin hyvältä, että perhosillekin kelpaa. Niinpä jouduimme tänäkin vuonna kaalit ruiskuttamaan kaalikoin ja perhosen loisvalmisteella. Onneksi ainoa torjunta-aineruiskutus kuitenkin biologinen, jonka olemme tehneet. Kuitenkin nyt kaalit nostavat taas päätään valtavien, kauniin vihreiden lehtien keskeltä kiiltävinä ja rapsakoina. Hieman enemmän viime vuoteen nähden niissä voi syöntireikiä olla, mutta ne ovat selvinneet ja maistuvat raikkaalle ja ihanalle.

Harjoittelijamme Kari jakokunnostaa keräkaalta

Myös lehtikaalta on alettu sadonkorjata. Se on kaali, mutta selvisi hyvin hyönteissyöjiltä ja sen vihreä lehtikin selvisi reiittä. Istutin lehtikaalien viereen kiinankaalia indikaattorikasviksi eli houkuttelemaan tuholaiset pois muista kaaleista. Annoin tuholaisten syödä kiinankaalin ja samalla tarkkailin tuholaismäärää. Lehtikaali on kaalien kuningas, kunnon voimaa antava vihannes. Lehtikaalissa on C-vitamiinia kaaleista eniten ja paljon on myös mm. rautaa ja kalsiumia. Tuota tummanvihreää, kevyttä, kauniin ryppyistä lehteä voi käyttää monin tavoin niin raakana salaateissa kuin kokonaisena keitoissa ja kastikkeissa. Lehtikaali myös säilyy pellolla pakkasiin asti.

Toinen voimavihannes pellollamme on uudenseelanninpinaatti eli lamopinaatti. Nimi jo kertoo mistä päin maailmaa tuo lehtivihannes on kotoisin. Sitä kerätään latvoen eli silloin se tekee uutta versoa aina leikkuupinnan lehtihankoihin. Lamopinaattia käytetään ryöpättynä ruokiin ja sitä voi ryöpättynä myös pakastaa. Ryöppys tarkoittaa nopeaa parin minuutin keittoa. Ravintolakouluperholaiset pellolla vieraillessaan kertoivat käyttävänsä sitä myös raakana salaatteihin.

Marja-Liisa kerää pinaattia osuuskunnan sadonjakoon

Loppukesään kuuluu myös punainen, oranssi ja keltainen loisto. Elokuun kukkia pellolla ovat punaiset pellavat sekä muutamat viime vuodesta itse kylväytyneet sinikukkaiset kuitupellavat, valtavat auringonkukat ja  elokuun oranssit auringot, kehäkukat. Auringonkukan kanssa samaan sukuun kuuluva (tekstin alin kuva) keltainen kukka  kukkii jo osuuskuntalaisten puutarhalla Mustosessa ja kertoo siitä, että sen mukulatkin ovat toivottavasti tänä syksynä valmiita. Mikähän alun perin Perusta kotoisin oleva kasvi onkaan kyseessä? Maanalaiset mukulat sisältävät runsaasti inuliinia ja valmiita ne ovat nostettavaksi kukkien kukkimisen jälkeen.

Osuuskuntalaisten kylvämä kehäkukka

Kukka & pölyttäjä

 

 

Comment

Share

Comment

Share

Kyntöä ja kylvöä

Toukokuu on onneksi ollut lämmin pitkän talven jälkeen ja maat ovat vihdoin kuivuneet. Omalla pellolla edelleen äestetään ja uutta lohkoa Anttilaakin on jo muokattu. Nykulla-rinne-lohkollemme on nyt kylvetty porkkanat. Meillä on neljää eri biodynaamisesti tuotettua porkkanalajiketta: kahta varhaisempaa ja kahta myöhäisempää. Oxhella-lajike on se hauska viime vuodesta tuttu kartionmuotoinen "jänisvemmelsääriporkkana", milan taas on tuttu ja turvallinen kesäporkkana, rodelika tuttu aromaattinen syysporkkana ja  fynn mukava aikaisempi lajike. Lajikkeemme eivät ole F1 hybridejä eli samaperintäisten vanhempien varmoja tiettyjen ominaisuuksien linjoja vaan luonnonvalintaa saa edelleen tapahtua. Porkkanamme ovat luonteikkaita ja makeita luomuyksilöitä. Heidi kylvää porkkanaa

 

Porkkanalajikkeem ovat biodynaamisen siemenfirman Bingenheimerin avopölytteisiä lajikkeita

Nyt odotetaan sateita, jotka kastelisivat maan sieltä muutaman sentin syvyydestä, jossa siemen itämistään odottaa. Myös sipulin istukkaat ovat kaikki maassa ja pienillä on jo isot juuret. Omia palsternakkoja kylvetään parhaillaan porkkanapenkkien viereen ja omat mustajuuripenkit odottavat myös tasoitusta. Maammehan on niin savista ja konepuolemme vanhanaikainen, että käymme jokaisen traktorilla ajetun penkin vielä käsin läpi ja otamme juolavehnän juuret ja savipaakut pois, että pienillä olisi hyvä koti kasvaa. Varhaisiperunaakin on nyt istutettu neljää eri lajiketta: timoa, siikliä, annabellaa ja solistia. Timohan on se tutuin ja aikaisin peruna, siikli se toreilta tuttu makoisa puikula, annabella uudempi siiklin tyyppinen, mutta ehkä siikliä kestävämpi lajike ja solistia saimme siemenperunan tuottajaltamme kokeiluun. 

Omat sipulit omassa pellossa

Oman pellon talkookausi avattiin myös viime lauantaina 18.5. Mustosen puutarhassa. Talkoissa saatiin paljon aikaiseksi: sillat omalle virkistysmaalle tehtiin, kasvihuoneen pääty muovitettiin, sähkökaapelille kaivettiin iso ura maahan, oma yrttiympyrä kitkettiin, parsoja istutettiin ja kukkia kylvettiin. Sadetta oli luvattu, mutta meininki oli niin hyvä, että sade pysytteli poissa. Oma virkistyspuutarha osuuskuntalaisten käyttöön ja monivuotisille kasveillemme on taas hieman valmiimpi. Miettikää vielä kaksi vuotta sitten tuo oli pusikko, vuosi sitten savimaa oli aumalla montussa ja nyt meillä on hieno puutarhan alku hienolla paikalla luonnonsuojelualueen reunalla. Kiitos osuuskuntalaisille!

Raskaan työn raatajia 18.5.

Comment

Share

Comment

Share

Syyskuun loppua: Mikkelin päivästä lokakuuhun!

Ruska on saapunut. Yöt ovat olleet vielä lämpimiä vain yksi hallaöyö, mutta silti luonto tietää talven koputtavan syksyn oveen. Puut keräävät lehtivihreän varastoon ensi kesää varten. Pellolla ollaan alettu keräämään harsoja pois maasta varastoon odottamaan ensi kevättä. Pellon satoa korjataan, mikä keretään.

 

Keväällä aloitettiin luomaan jotain uutta, kesä hoidettiin elämää, loppukesä vaalittiin kasvua, nyt elonkorjataan ja sitten kaikki, mikä ja mitä peltoon on kasvukauden aikana tuotu on kerättävä pois.

 

Syyskuun viimeisenä lauantaina oli sadonkorjuutalkoot. Päivä oli Mikaelin nimipäivä ja syksyn vuoden aikajuhla. Tuona päivänä on biodynaamisilla tiloilla ja Steiner-kouluissa perinteisesti vietetty Mikael-juhlaa. Silloin ollaan sadonkorjattu, tehty syksyn töitä yhdessä ja valmistauduttu rohkeudella tulevaan talveen.

Mikaelista voi lukea satuja, tarinoita ja raamattu kertoo Mikaelin olleen suurin arkkienkeli, joka taisteli miekallaan ja rohkeudellaan lohikäärmettä vastaan ja kukisti tämän. Mikaelin miekka symbolisoi sisäistä rohkeutta mennä kohti pimeyttä. Mikkelin-päivänä syyspäivän tasaus on mennyt ja illan pimeys voittaa päivän valoisan ajan. Pimeyden kohtaamiseen tarvitaan voimaa sekä rohkeutta. Mikael-legendat kuvaavat asioita, joissa ihminen voittaa pahan omalla rohkeudellaan.

 

Omalla pellolla nostettiin lauantaina porkkanaa n. 20 osuuskuntalaisen voimin. Aurinko pilkahteli pilvien välistä ja n. 650 kg porkkanaa nousi maasta eli n. 5 viikon jakomäärä. Viisi riviä jäi vielä nostamatta. Muutama keräsi myös pientä härkäpapu satoamme. Oman pellon annista wokattiin maistuvaa ruokaa.

 

Porkkanoissamme on aika paljon porkkanakärpäsen vioitusta ja muitakin laadun heikentäjiä niinkuin luomussa saattaa olla. Kuitenkin sato on ihan hyvä, mutta lajitteluun menee myös aikaa: 1-luokka varastoon, 2-luokka erikseen ja huonot pois.

 

Comment

Share

Comment

Share

Syyskuussa sadonkorjataan

Aamut valkenevat kosteina. Melkein voi nähdä, kun vesihöyry nousee kohti taivasta aamuisin. Peltoa ympäröivät puut ovat alkaneet kerätä ravinteita juuriin, ne ovat muuttaneet väriä. Vihreä muuttuu vaivihkaa kohti ruskeaa ja keltaista. Vihreä on kuitenkin vielä voitolla. Pellolla monet eri vihreän sävyt näyttäytyvät.

Keräkaalit ovat kypsyneet. Ne alkavat kimaltaa päältä ja kypsynyt kerä näyttäytyy lehtien suojasta. Nekin ovat yksilöitä jokainen: isoja, pienempiä, kirkkaampaa vaaleaa vihreää ja toiset taas kylmempää harmaanvihreää.

Maissikin alkaa vihdoin kypsymään. Tähkän päässä oleva röyhy muuttuu vaaleasta, ensin punaiseksi ja sitten ruskeaksi, ihan lopuksi tummaksi. Lisäksi maissin pää pyöristyy ja vihreän tähkän sisällä maissit kasvavat, makeutuvat ja kellastuvat. Vihreästä tähkästä voi kuoria ihanan vaalean keltaisen makean maissin.

 

Purjon viileän vihreä värimaailma sopii aamujen kosteaan tunnelmaan. Purjot kasvavat vielä syyskuussa kokoa, mutta tuovat kuitenkin jo luonnetta ruokaan sekä tuoreena, että paistettuna. Purjon valkoinen osa on pehmeämpää ja mehevämpää kuin vihreämpi.

Pavut kasvavat vaaleanvihreinä maassa ja kukkivat valkoisin kukin, jotka hedelmöittyessään kehittyvät paloiksi. Papu tekee kaunista hedelmäänsä muutama viikko myöhässä viileänä kesänä. Oma papu maistuu kuitenkin ihanalta: siitä saa hyvää proteiinia ja maa typpeä!

Punajuuremme kasvavat vielä. Biodynaamisesta siemenestä johtuen kasvu on epätasaista ja jokainen on yksilö. Osuuskunnan pellolla tämä on hyvä asia, että sato valmistuu vaiheittain. Punavihreät punajuuret pullistuvat maasta ja lilapunavihreät lehdet lepattavat lähellä maata ilahduttaen värillään. Makea maku tuo voimaa ja pirteyttä syyspäivään.

 

Porkkanan lehdet lepattavat kevyinä ja hyvin vaalean vihreinä kohti sinistä syystaivasta. Maassa pysyy kuitenkin tiukasti vahva oranssi juuri. Porkkana on hyvin maadoittunut, mutta kuitenkin kevyt. Maku on pirteä, herättävä ja maan makea. Omat porkkanamme ovat jo aika isoja, mutta syksyn viileys vielä vahvistaa kuorta ja tuo luonnetta ennen viimeistä sadonkorjuuta.

Comment

Share