Syyskuun satoa

Syyskuu on ollut lämmin ja mukavan aurinkoinen, nyt ollaan kuitenkin saatu myös sadetta. Kostea savimaa muovautuu ja mukautuu jalkojen alla. Pellon ympärillä alkavat koivut kellastua ja jokunen kultainen lehti leijailee silloin tällöin satolaatikkoon. Tuomessa näkyy jo ruskan värit. Pellolla on aloitettu jo kyntötyötkin, vaikka nyt on vasta paras sadonkorjuun hetki. Viimeisiä kesäkurpitsoja viedään ennen yöpakkasia.

Tällä viikolla heinäkuun viimeisestä viikosta lähtien jaettu kesäkurpitsa vaihtui lämpimän väriseen kurpitsaan. Myös maissin tähkän päässä oleva ensin vaalea tukka muuttui liilaksi, sitten tummanliilaksi ja nyt ensimmäiset röyhyt ovat jo ruskeita eli valmiita korjattavaksi. Ensimmäiset maissit saatiin jakoon tällä viikolla ja myös sunnuntain talkoissa ne pääsevät omaan wokkiin. Lehtikaalia vielä omalla pellolla riittää ja se ei onneksi kylmistä öistä välitä.

Vaaleat palsternakat, jännät mustajuuret, pyöreä juuriselleri ja kumman muotoiset maa-artisokat ovat saaneet vielä syyskuun kasvaa omassa pellossa kokoa. Palsternakka kestää hyvin kylmää ja sen varastointi onnistuu vaikka pellossa. Punajuuri ei sen sijaan kestä kylmää, joten sen nosto pellolta kylmiöön on pian edessä. Sunnuntaina nostetaankin yhteisvoimin satoa kylmimpiä kuukausia lämmittämään. Vuorossa sunnuntaina ovat varmaankin ruskan väriset porkkanat ja punajuuret. Perunamaa on taas vaihteeksi liian märkä, jotta se kantaisi konetta.

Nyt omaa satoa on pellossa, jaoissa ja osuuskuntalaisten keittiöissä, mutta välillä myös toreilla. Syyskuu on sadonkorjuun aikaa ja juhlaa. Myös toripöydät notkuvat maan makuja ja kesän värejä. Lauantaina 21.9. on Herttoniemessä Pop-up-tori ja sitten sunnuntaina syödään yhdessä pellolla omia biodynaamisia vihanneksia töiden lomassa.

Lokakuun satoa

Halla vieraili pellolla vieden mennessään kesäkurpitsa- ja kurpitsakasvuston. Puiden lehtiä se levitteli ympäriinsä ja kylmää tunsivat myös pellon työntekijät. Nyt syksyn voi tuntea ja nähdä jokapuolella, myös itsessään. Näkyvä luonnon elämä kuolee ja kasvien kasvulliset elimet, lehdet ja varsi palaavat maahan humukseksi, vain siemen jää kantamaan uutta elämää ja odottamaan kevätauringon lämpöä.

Oman pellon kurpitsat jaettiin onneksi viime viikolla juuri ennen kylmiä öitä. Kesän lämpö pääsi keittiöihin kurpitsojen muodossa ja viileämmät värit valtaavat loppulokakuun. Pelto pitäisi saada mustaksi mullaksi ja kaikki värit kerättyä talteen varastoon: oranssit porkkanat, keltaiset perunat, valkoiset palsternakat, vihreät kaalit ja tummanvihreävalkoiset purjot.

Kesäkeräkaalia on jaeltu pari kuukautta ja nyt vaihdetaan syyskaaliin. Osa kaaleista lähtee tällä viikolla hapatukseen. Noin kuukauden kuluttua osuuskuntalaiset voivat ostaa itselleen oman pellon hapankaalia. On siis tullut aika säilöä omaa satoa talven varalle. Hapankaali on hyvä säilömismuoto, sillä kaali menee pieneen tilaan ja vitamiinit vain lisääntyvät hapatusprosessin aikana. Hapankaali on oikeaa vanhaa kunnon terveysravintoa. Se emäksisöi hapanta kehoa, tukee ruoansulatusprosesseja ja c- sekä b-vitamiinejä on runsaasti.

Viime lauantaina 13.10. ei onneksi satanut vaan aurinkokin pilkahteli taivaalta. Pellolla oli omat sadonkorjuutalkoot ja paljon saatiinkin aikaan. Loppu oma peruna nostettiin ylös. Palsternakkaa sadonkorjattiin niin, että vielä pellossa on vähän yli puolet jäljellä. Punajuuri lajiteltiin. Omaa tietä kunnostettiin, Kiitos Karlsson ja traktori! Oma vajakin sai katon talveksi, kiitos Karhu ja Kuokkanen!

Punajuuri lajiteltiin isoihin, pieniin ja huonoihin juureksiin. Meillä ei ole niin tarkat laatuvaatimukset, koska omalta pellolta kannattaa hyödyntää myös vähän pienet, ne ovat ihan yhtä hyvän makuisia kaikki. Lopuksi ne säkitettiin ja laskettiin oikea määrä sadonjakelua varten. Nyt on kaikki oma peruna varastossa tai jo keittiöissä. Vuokraisännämme Jukan perunaa nostettiin kolme riviä, sitä olisi vielä runsaasti pellossa...

Palsternakkaa nousi 270 kg lauantaina eli n. kahden viikon sadonjakelun verran. Palsternakan nostajat huomasivat, että nosto on tarkkaa puuhaa. Talikko ei saa osua juureen ja kun kokonaisen palsternakan saa ylös maasta, voi joka kerta olla tyytyväinen itseensä.

Talkoissa ruoka on tärkeä osa päivää: tehään vaikka mitä mutta syyään eka! Ulkona olo ja fyysinen työ vievät energiaa. Sen jälkeen lämmin keitto ja hyvä seura maistuu. Kiitos Ollille oman pellon keitosta ja pannarista sekä ihanasta omenahillosta.

Kiitos talkoolaisille. Nyt saadaan taas kylmiöön täytettä tulevaa kuukautta varten. Lokakuu etenee, pelto pitää saada tyhjäksi ja kauniita päiviä toivotaan.Vielä vähän syksyn lämpöä ja valoa ennen talven tuloa!

Lokakuuta: lämmintä, märkää, kylmää, sadonkorjuuta?

Lokakuu on ollut tähän asti lämmin, mutta hyvin kostea. Päävärinä nousee keltainen ja ruskean eri sävyt, taivaalla vaeltaa harmaan ja valon erisävyjen pilviharsoja. Nyt jännitetäänkin sitä, kuinka paljon sataa ja ehtiikö maa kuivua niin että päästään vielä traktorilla perunannostoon ja pellolle. Ja sitä koska tulee kylmä, ja milloin talvi ensimmäisen kerran käy vierailullaan. Ehditäänkö kaikki sato saamaan ylös ja varastoon kylmiä aikoja lämmittämään.

Viime torstaitalkoissa nostettiin tämän viikon sadonjakeluperunat. Torstaiksi maa ehti juuri kuivua ja pellolla mietittiin, että jos maa olisi kuivempaa olisi nosto helpompaa ja perunat puhtaampia. Kuitenkin kolme riviä saatiin ylös. Sitten tulikin jo pimeä ja niin yhtäkkiä: puoli seitsemältä oli hämärää, mutta puoli kahdeksalta oltiin kiitollisia siitä, että traktoreissa oli valot. Tällä viikolla aurinko laskee jo puoli seitsemän! Kun pimeys saapuu pohjolaan, se aina yllättää. Valoa jää kaipaamaan, mutta toisaalta pimeys lopettaa valon aktiivisen ajan ja antaa luvan mennä lämpimään kotiin lepäämään.

Omassa maassa on vielä jäljellä porkkanaa ja perunaa muutamia rivejä, palsternakkaa monta riviä, punajuuria, keräkaalta ja purjoa. Loppulokakuu menee toivottavasti näitä nostaessa maasta. Ja niiden kuljetuksessa maalta kaupunkiin.

Palsternakka kestää kylmääkin ja sen kehitys vaatii pitkän ajan. Nyt keltaisen valkoinen palsternakka rupeaa kuitenkin olemaan valmis ja sitäkin jo nostetaan, vaikka muut vihannekset menevät sadonkorjuuvuorossa sen edelle. Palsternakka on juures, joka on todella kovaa kiinni maassa pitkällä juurellaan. Kosteasta savimaasta sitä saa todella nostaa keskittyen ja rauhassa, jotta juuri ei katkea vaan koko juures nousee ehjänä maan pinnalle.

Värillään lämmöstä muistuttavat kurpitsat jaetaan tällä viikolla ja ne pääsevät kotien keittiöihin lämmittämään herkullisuudellaan lokakuun iltoja. Loput omat maissit alkavat olla aika pieniä, mutta suuri osa onneksi ehti kypsyä syysauringossa.

Kasvun ihmeitä: palsternakka

Toukokuussa pieni siemen kylvetään maahan. Kesäkuussa on nähtävissä kaksi sirkkalehteä. Heinäkuussa nähdään kasvun ihme ja pyöreät kasvulehdet. Elokuussa lehtien kasvuun tulee rytmiä ja muotoon järjestystä. Katsotaan mitä syyskuussa nähdään ja miten kasvissa näkyy talven lähestyminen. Kasvun kaari:

Palsternakka on hyvä seurattava, koska sen kasvuaika on pitkä, ja se valmistuu kasveistamme viimeisenä. Se nostetaan vasta sitten, kun muut vihannekset on jo sadonkorjattu. Se on kaksivuotinen kasvi ja toisena vuotena siitä saisi omaa siementä. Eli se säilyisi maassa myös talven yli. Palsternakkaa ei ole jalostettu myöskään kauaksi luonnonalkuperäislajista eli se voi myös palautua luontoon viljelykarkulaisena.