Lokakuun satoa

Halla vieraili pellolla vieden mennessään kesäkurpitsa- ja kurpitsakasvuston. Puiden lehtiä se levitteli ympäriinsä ja kylmää tunsivat myös pellon työntekijät. Nyt syksyn voi tuntea ja nähdä jokapuolella, myös itsessään. Näkyvä luonnon elämä kuolee ja kasvien kasvulliset elimet, lehdet ja varsi palaavat maahan humukseksi, vain siemen jää kantamaan uutta elämää ja odottamaan kevätauringon lämpöä.

Oman pellon kurpitsat jaettiin onneksi viime viikolla juuri ennen kylmiä öitä. Kesän lämpö pääsi keittiöihin kurpitsojen muodossa ja viileämmät värit valtaavat loppulokakuun. Pelto pitäisi saada mustaksi mullaksi ja kaikki värit kerättyä talteen varastoon: oranssit porkkanat, keltaiset perunat, valkoiset palsternakat, vihreät kaalit ja tummanvihreävalkoiset purjot.

Kesäkeräkaalia on jaeltu pari kuukautta ja nyt vaihdetaan syyskaaliin. Osa kaaleista lähtee tällä viikolla hapatukseen. Noin kuukauden kuluttua osuuskuntalaiset voivat ostaa itselleen oman pellon hapankaalia. On siis tullut aika säilöä omaa satoa talven varalle. Hapankaali on hyvä säilömismuoto, sillä kaali menee pieneen tilaan ja vitamiinit vain lisääntyvät hapatusprosessin aikana. Hapankaali on oikeaa vanhaa kunnon terveysravintoa. Se emäksisöi hapanta kehoa, tukee ruoansulatusprosesseja ja c- sekä b-vitamiinejä on runsaasti.

Viime lauantaina 13.10. ei onneksi satanut vaan aurinkokin pilkahteli taivaalta. Pellolla oli omat sadonkorjuutalkoot ja paljon saatiinkin aikaan. Loppu oma peruna nostettiin ylös. Palsternakkaa sadonkorjattiin niin, että vielä pellossa on vähän yli puolet jäljellä. Punajuuri lajiteltiin. Omaa tietä kunnostettiin, Kiitos Karlsson ja traktori! Oma vajakin sai katon talveksi, kiitos Karhu ja Kuokkanen!

Punajuuri lajiteltiin isoihin, pieniin ja huonoihin juureksiin. Meillä ei ole niin tarkat laatuvaatimukset, koska omalta pellolta kannattaa hyödyntää myös vähän pienet, ne ovat ihan yhtä hyvän makuisia kaikki. Lopuksi ne säkitettiin ja laskettiin oikea määrä sadonjakelua varten. Nyt on kaikki oma peruna varastossa tai jo keittiöissä. Vuokraisännämme Jukan perunaa nostettiin kolme riviä, sitä olisi vielä runsaasti pellossa...

Palsternakkaa nousi 270 kg lauantaina eli n. kahden viikon sadonjakelun verran. Palsternakan nostajat huomasivat, että nosto on tarkkaa puuhaa. Talikko ei saa osua juureen ja kun kokonaisen palsternakan saa ylös maasta, voi joka kerta olla tyytyväinen itseensä.

Talkoissa ruoka on tärkeä osa päivää: tehään vaikka mitä mutta syyään eka! Ulkona olo ja fyysinen työ vievät energiaa. Sen jälkeen lämmin keitto ja hyvä seura maistuu. Kiitos Ollille oman pellon keitosta ja pannarista sekä ihanasta omenahillosta.

Kiitos talkoolaisille. Nyt saadaan taas kylmiöön täytettä tulevaa kuukautta varten. Lokakuu etenee, pelto pitää saada tyhjäksi ja kauniita päiviä toivotaan.Vielä vähän syksyn lämpöä ja valoa ennen talven tuloa!

Lokakuuta: lämmintä, märkää, kylmää, sadonkorjuuta?

Lokakuu on ollut tähän asti lämmin, mutta hyvin kostea. Päävärinä nousee keltainen ja ruskean eri sävyt, taivaalla vaeltaa harmaan ja valon erisävyjen pilviharsoja. Nyt jännitetäänkin sitä, kuinka paljon sataa ja ehtiikö maa kuivua niin että päästään vielä traktorilla perunannostoon ja pellolle. Ja sitä koska tulee kylmä, ja milloin talvi ensimmäisen kerran käy vierailullaan. Ehditäänkö kaikki sato saamaan ylös ja varastoon kylmiä aikoja lämmittämään.

Viime torstaitalkoissa nostettiin tämän viikon sadonjakeluperunat. Torstaiksi maa ehti juuri kuivua ja pellolla mietittiin, että jos maa olisi kuivempaa olisi nosto helpompaa ja perunat puhtaampia. Kuitenkin kolme riviä saatiin ylös. Sitten tulikin jo pimeä ja niin yhtäkkiä: puoli seitsemältä oli hämärää, mutta puoli kahdeksalta oltiin kiitollisia siitä, että traktoreissa oli valot. Tällä viikolla aurinko laskee jo puoli seitsemän! Kun pimeys saapuu pohjolaan, se aina yllättää. Valoa jää kaipaamaan, mutta toisaalta pimeys lopettaa valon aktiivisen ajan ja antaa luvan mennä lämpimään kotiin lepäämään.

Omassa maassa on vielä jäljellä porkkanaa ja perunaa muutamia rivejä, palsternakkaa monta riviä, punajuuria, keräkaalta ja purjoa. Loppulokakuu menee toivottavasti näitä nostaessa maasta. Ja niiden kuljetuksessa maalta kaupunkiin.

Palsternakka kestää kylmääkin ja sen kehitys vaatii pitkän ajan. Nyt keltaisen valkoinen palsternakka rupeaa kuitenkin olemaan valmis ja sitäkin jo nostetaan, vaikka muut vihannekset menevät sadonkorjuuvuorossa sen edelle. Palsternakka on juures, joka on todella kovaa kiinni maassa pitkällä juurellaan. Kosteasta savimaasta sitä saa todella nostaa keskittyen ja rauhassa, jotta juuri ei katkea vaan koko juures nousee ehjänä maan pinnalle.

Värillään lämmöstä muistuttavat kurpitsat jaetaan tällä viikolla ja ne pääsevät kotien keittiöihin lämmittämään herkullisuudellaan lokakuun iltoja. Loput omat maissit alkavat olla aika pieniä, mutta suuri osa onneksi ehti kypsyä syysauringossa.

Syyskuun loppua: Mikkelin päivästä lokakuuhun!

Ruska on saapunut. Yöt ovat olleet vielä lämpimiä vain yksi hallaöyö, mutta silti luonto tietää talven koputtavan syksyn oveen. Puut keräävät lehtivihreän varastoon ensi kesää varten. Pellolla ollaan alettu keräämään harsoja pois maasta varastoon odottamaan ensi kevättä. Pellon satoa korjataan, mikä keretään.

Keväällä aloitettiin luomaan jotain uutta, kesä hoidettiin elämää, loppukesä vaalittiin kasvua, nyt elonkorjataan ja sitten kaikki, mikä ja mitä peltoon on kasvukauden aikana tuotu on kerättävä pois.

Syyskuun viimeisenä lauantaina oli sadonkorjuutalkoot. Päivä oli Mikaelin nimipäivä ja syksyn vuoden aikajuhla. Tuona päivänä on biodynaamisilla tiloilla ja Steiner-kouluissa perinteisesti vietetty Mikael-juhlaa. Silloin ollaan sadonkorjattu, tehty syksyn töitä yhdessä ja valmistauduttu rohkeudella tulevaan talveen.

Mikaelista voi lukea satuja, tarinoita ja raamattu kertoo Mikaelin olleen suurin arkkienkeli, joka taisteli miekallaan ja rohkeudellaan lohikäärmettä vastaan ja kukisti tämän. Mikaelin miekka symbolisoi sisäistä rohkeutta mennä kohti pimeyttä. Mikkelin-päivänä syyspäivän tasaus on mennyt ja illan pimeys voittaa päivän valoisan ajan. Pimeyden kohtaamiseen tarvitaan voimaa sekä rohkeutta. Mikael-legendat kuvaavat asioita, joissa ihminen voittaa pahan omalla rohkeudellaan.

Omalla pellolla nostettiin lauantaina porkkanaa n. 20 osuuskuntalaisen voimin. Aurinko pilkahteli pilvien välistä ja n. 650 kg porkkanaa nousi maasta eli n. 5 viikon jakomäärä. Viisi riviä jäi vielä nostamatta. Muutama keräsi myös pientä härkäpapu satoamme. Oman pellon annista wokattiin maistuvaa ruokaa.

Porkkanoissamme on aika paljon porkkanakärpäsen vioitusta ja muitakin laadun heikentäjiä niinkuin luomussa saattaa olla. Kuitenkin sato on ihan hyvä, mutta lajitteluun menee myös aikaa: 1-luokka varastoon, 2-luokka erikseen ja huonot pois.

Hyvää ruokaa kaikille!

Viime sunnuntaina 16.9. nostimme omaa perunaa auringon paisteessa. Omasta pellosta nousikin n. 500 kg perunaa. Vähän jäi vielä nostamatta. Kesä on kuitenkin ollut niin viileä, että perunat ovat jääneet aika pieniksi ja perunaruttoakin on, niinkuin kosteana kesänä yleensä. Nyt on kuitenkin ainakin kuukauden sadonjakoon omat nicolat.

Oman kausihuoneen runkokin on nyt pystyssä Mustosen puutarhassa, odottamassa ensi kevään omia taimia. Kiitos, Tuomas, Harri ja talkooväki!

Keskiviikko 19.9.2012 oli Euroopan yhteinen Hyvän ruoan päivä. Elokuussa on lähtenyt Good food marssi  kohti EU:n hallintokaupunkia Brysseliä. Euroopan parlamentti ja neuvosto päättävät yhdessä seuraavan kuuden vuoden maataloustukijärjestelmästä 2014 - 2020.

Keskiviikkona marssimme hyvän ruoan puolesta Narinkkatorilta Maa-ja metsätalousministeriölle. Maanviljelijät traktoreineen ja kuluttajat banderolleineen marssivat luomun, omavaraisuuden, reilumpien tuottajahintojen ja oikeudenmukaisen ruoantuotannon puolesta. Vaatimus kuului: Parempaa ruokaa! Reilu tuotanto! Lisää luomua! Stop dumppaus! Ruoka kuuluu kaikille! Omavaraisuus! Ruokasuvereniteetti! Maanviljelijöiden, elintarviketyöntekijöiden ja ruoan arvostuksen on noustava, ja reilukauppa ja meininki tulisi olla tätä päivää!

Marssin jälkeen oli maalaistentori, missä Oman pellon viljelijät myivät kaunista ja herkullista satoa sekä jakoivat tietoa osuuskunnan toiminnasta. Torilla oli elävää, kantaaottavaa musiikkia, herkullista suomalaista ruokaa ja tuottajia sekä maanviljelijöitä. Maaseutu kohtasi kaupungin ja maanviljelijä kuluttajan. Toivottavasti kukaan ei valittanut hinnasta vaan ymmärsi arvostaa tuotetta.

Sillä reilustakaupasta puhutaan, mutta silti melkein jokainen Suomen maanviljelijä tekee osan työstään ilman palkkaa niin että kaikille riittäisi kotimaista ravintoa. Mielestänä se on outoa ja väärin, että kaikesta muusta ollaan valmiit maksamaan: autoista kymmeniätuhansia, kodeista satojatuhansia, terveydestä tuhansia ja kosmetiikasta satoja euroja, mutta ruokaa, ravintoa, emme arvosta, emmekä ole valmiita maksamaan siitä euroa enempää!

Lauantaina 22.9. oman pellon viljelijät myivät Vantaan Steiner-koulun keskiaikamarkkinoilla oman pellon satoa ja Herttoniemessä osuuskuntalaiset pitivät pop up toria. Lauantai oli aurinkoinen, kaunis ja kauppakin kävi. Syksyn sadosta pääsee nauttimaan ja pellon antimet päätyvät moneen kotiin!

Mustosen puutarhatalkoot

Elokuisena, aurinkoisena lauantaina osuuskunnan puutarhassa vietettiin puutarhan rakennustalkoita. Puutarha sijaitsee Mustosten pihamaan ja vanhan upean tammen takana. Mustosessa on aivan omanlainen tunnelma: suojaisa, metsäinen sekä lämmin paikka on ulkomaailmalta suojassa joen ja luonnonsuojelualueen vierellä.

Elokuun viimeisenä lauantaina Mustoseen oli saapunut n. 30 osuuskuntalaista lapsineen. Kaikille löytyi varmasti puuhaa, sillä osuuskunnan viljelijät eivät ole paljoa pellolta Mustoseen loppukesästä ehtineet. Olisikin ihanaa, jos Mustonen olisi sellainen helppohoitoinen monivuotinen puutarha, missä osuuskuntalainen voisi rauhassa nauttia luonnosta tai pienestä työstä luonnon kanssa.

Kullan väristä olkea levitettiin olkipaaleista maa-artisokkaspiraaliin. Ensin rivivälit jyrsittiin ja sitten olki levitettiin katteeksi. Kasvihuoneelle valittiin paikka ja perustuksille kaivettiin paikat. Yrttimaata hoidettiin ja tietä parannettiin.

Oman kasvihuoneen perustuksien rakentamista aloitettiin. Perustuskuopat kaivettiin ja betoni sekoitettiin käsin. Itse tekemisen tunnelmaa ja makua riitti.

Yrttimaamme kitkettiin ihan ensi töiksi ja se menikin nopeasti, kun kaiken kokoisia käsiä riitti. Yrttimaan käytävät kullattiin myös oljella. Kiviä siirrettiin reunustamaan yrttimaata. Yrttimme kasvavat onnellisina ja terveinä sekä juurillaan möyhentävät maata pehmeäksi.

Mustosen pihalla valmistettiin Wokkia ja tietysti omista vihanneksista! Oman pellon porkkanat, punajuuret, yrtit, pavut, kesäkurpitsat, purjot ja kehäkukat valmistettiin maistuvaksi ateriaksi. Oli mukana myös ensimmäiset omat makeat maissit ja kultainen kurpitsakin.

Työn teon jälkeen omasta sadosta valmistettu ruoka maistui niin pienille kuin isoillekin talkoolaisille. Yhteisellä aterialla kuulimme myös Mustosen historiaa, osuuskunnan kuulumiset ja oman pellon satokauden näkymät. Saatiin maistaa myös kesäkurpitsakakkua ja se vasta oli hyvää, niinkuin kyllä kaikki muukin.

Oma sato hivelee kauneudella silmiä, tekee tuoksullaan onnelliseksi ja saa veden kielelle. Oma ruoka hoitaa vatsaa ja ravitsee tuoreudellaan.

Paljon saatiin yhdessä aikaan ja paljon ollaan saatu puolessatoista vuodessa luotua: Oman pellon, joka tuottaa satoa. Omaa puutarhaa rakennetaan yhdessä ja mikä tärkeintä yhdessä tekemisen iloa. Jokainen yksilö vaikuttaa omalla valinnallaan maailmaan, mutta yhdessä saamme enemmän aikaiseksi!

Perunannostotalkoot omalla pellolla

Lauantaina 17.9. nostamme talviperunat eli Nicolat. Tavoitteena on saada kaikki 5000 kg ylös, puhdistetuksi, pakatuksi ja varastoon, eli hommia riittää kaikille kynnellekykeneville. Lapset voi ottaa mukaan.  Onneksi lauantaiksi luvataan aika hyvää säätä :) Talkoolaisille on tarjolla Börjen kasviskeittoa, kahvia, teetä, sekä jälkkäriksi Hilkan pannukakkua ja omenasosetta. Tervetuloa ahertamaan pellolle ja nauttimaan perunannoston megatalkoitten tunnelmasta!  Ruokailun mitoittamiseksi ilmoittaudu Ruokaosuuskunnan 9.9. lähettämään googledocsiin.