Kesäruuhkaa.

Terveisiä pellolta! Kuukausi vierähti sitten viime blogipäivityksen niin vikkelästi, että tarvittiin keskikesänjuhla, eli Juhannus pysäyttämään ja herättämään tähän aikatodellisuuteen takaisin!

Pellolla on tapahtunut tällä välin vaikka mitä; toukokuun puolella näytti erittäin huolestuttavalta, kun traktorit irtisanoutuivat vuoronperään ja käsipareja oli vähän, taimia tuli säännöllisesti pellolle ja niitä piti saada vikkelästi maahan. Luontokaan ei näyttänyt säälimisen merkkejä alkuunkaan, vaan hellelukemat kipusivat yhä korkeamalle. Sadetuskalusto lauloi yötäpäivää ja sitä siirreltiin ahkerasti lohkolta toiselle vettä eniten kaipaaville kasveille. Pitkiä päiviä tehtiin, mutta tulosta näytti syntyvän heikonlaisesti ottaen huomioon aikataulutuksen. Koko ajan oltiin pari viikkoa myöhässä. Onneksi jo toisissa talkoissa rupesi näkymään kiitettävästi osuuskuntalaisia ja työt etenivät kertarykäyksellä epätoivosta kohti valonpilkahduksia tunnelin päässä.

Mehiläisetkin hyödyntävät kaikkia vilvoittelumahdollisuuksia.

Kesäkuussa alkoivat uudet tuulet puhaltamaan, kun saatiin pitkään kaivattuja harjoittelijoita pellolle. Eiran aikuisille maahanmuuttajille suunnatusta peruskoulusta tuli Tet-jaksolle kolme nuorta miestä kahden viikon harjoitteluun. Keudasta kaksi harjoittelijaa aloittivat kauden mittaisen harjoittelunsa. Nuoret kesätyöntekijät aloittivat työnsä. Alkavalla viikolla kansainvälisentyöleirin porukka ryhtyy kitkentähommiin. 

Kaikki kylvöt ja istutukset ollaan saatu tehtyä ja satoakin kypsyy hyvää tahtia. Viime viikolla saatiin ensimmäinen sadonjako suoritettua. Vielä toinen sadonjako ja sitten pelto siirtyy heinäkuun hoitotilaan, jolloin taistellan rikkakasvustoa vastaan; kitketään, käsiharataan, harataan traktorilla, mullataan, pidetään päisteet ja pientareet lyhytkasvuisina, jottei rkkakasvit pääse siementämään, sekä todennäköisesti sadetetaan ahkerasti. 
Hoitotyöt on onneksi aloitettu jo osuskuntalaisten avustuksella hyvissä ajoin. Porkkanamaa saatiin kitkettyä puoleenväliin, mistä on ollut hyvä jatkaa. Kaalimaa on kitketty kokonaan ja kohta kaalit jo varjostavatkin sen verran, ettei rikat kovin vauhdikkaasti kasvakaan.



 

Porkkanamaa talkoiden jälkeen.

Ensimmäisissä sadonjaoissa jaetaan maukkaan rapsakoita retiisejä, keväällä nostettuja Heinolan tilan palsternakkoja, maa-artisokkaa, Mustosen raparpereja, kyssäkaalta, rukolaa, tilliä, basilikaa, aromaattisia, nuoria valkosipuleita, kevätsipulia, mahtavia salaatteja.

 

Juhannukseen mennessä olemme tyhjentäneet lähdepohjaisen lampemme täysin vedestä, joten oli hyvä hetki ruopata se. Ruoppauksen yhteydessä onnistuimme avaamaan muutamia lähteensilmiä ja juhannussateet auttoivat mukavasti lammen täytössä.
 

Heinäkuun vedensaanti on taas varmistunut, joten helteistä selvitään taas tovi. Innolla odotamme kasvun suurta juhlaa! 

Jos huhtikuussa paita päällä halkoja hakataan, niin toukokuussa turkki päällä toukoja kylvetään.

Huhtikuu kääntyi vapun rientojen myötä toukokuuksi. Sen saattelemana taivaalle on ilmestynyt iloisesti paistava ja niin mukavasti lämmittävä, eriskummallinen valoilmiö, joka toivottavasti ehtii kuivattaa meidän peltoja sen verran, että päästään vihdoin muokkaamaan ja lannoittaamaan kasvulohkoja. Huhtikuussa kasvit valmistautuivat pikkuhiljaa kasvuunlähtöön, nestekierrot alkoivat puissa, silmut vihertyivät ja turposivat odottamaan ensimmäisiä helteitä. Ja nyt parin päivän lämpimän jakson jälkeen joka puolella näkyy raikasta, uutta elämää. Lehtipuissa on neonvihreistä hiirenkorvista muodostuvia koristeellisia helminauhoja, heinät ja sarat kurottavat kohti periferiaa, irti syleilevästä maanlämmöstä. Valkosipulilohkolla tehtiin tärkeä, ensimmäinen kitkentä ja kevätlannoitus. 

Kevään alkamisen merkkejä ovat myös viereisestä Vantaan Steinerkoulusta pellolle harjoitteluun saapuvat oppilaat ja luokkaryhmät, jotka tekevät pellolla ajankohtaisia töitä talkoohengessä. Kuluneella viikolla saimme avuksemme neljä lukiolaista, jotka nopeuttivat huomattavasti yrttimaan siirtoa Mustosesta pellolle, sekä auttoivat ensimmäisiin sadonjakoihin tulevien yrttien kylvöissä. Lisäksi muokkasimme, lannoitimme ja uudellen istutimme maa-artisokkamaan, lannoitimme marjapensaat ja rassasimme hieman traktorin koneita alkavaa viikkoa silmällä pitäen.

Viime viikolla saimme ensimmäisen taimitoimituksen Rekolan puutarhalta. Onneksi kelit ovat lämmenneet sen verran, että tällä viikolla päästään jo istutuspuuhiin. Avomaalla viljeltäessä kasvukautta ei pysty, eikä kannata suunnitella liian tarkasti. Viime vuoteen verrattuna olemme jäljessä kolmisen viikkoa vaikka suunnittelutyöt ja tilaukset tehtiin hyvissä ajoin helmi-maaliskuussa. Kylmä huhtikuu venäytti aikatauluja yllättäen pitkäksi. Muokkaustöiden ja lannoittamisen aloittamisesta jopa haaveilu oli huhtikuun puolella rikollista toimintaa, sillä jos märälle savipellolle menee raskaalla kalustolla, se tiivistää maata aiheuttaen hapenpuutteen, jonka seurauksena pieneliöstö maaperässä kokisi massakuoleman. Yksinkertaisesti; seitsemän vuoden työ valuisi yhden ajokerran vuoksi täysin hukkaan. Sitähän emme halua! 

Avomaalla pellon kuivumista ei voi ennakoida pitkällä aikajänteellä, jokainen kasvukausi on ainutlaatuinen. Kasvihuonetuotannossa puolestaan sääolosuhteita voidaan optimoida keinotekoisesti, joten kasvuunlähtö on huomattavasti varmempi ja nopeampi prosessi. Tämän kontrastieron saimme kokea juurikin menneellä viikolla, kun ensimmäinen toimitus saapui Rekolasta. Heillä loppuu tila kesken taimikasvihuoneessa ja vanhat taimet joutaa pois uusien tieltä, joten taimia kuljetetaan pellolle maaliskuussa laadittujen tilausaikataulujen perusteella. Hyvänä puolena on kuitenkin se, että taimet, jotka saimme ovat uskomattoman terveitä ja hyvänlaatuisia.

Mainittakoon Rekolan puutarhasta sen, että se toimii Rekolan biodynaamisen tilakokonaisuuden osana, erillisenä yritysyksikkönä. Rekolan biodynaaminen tila on Suomen ensimmäinen ja täten vanhin biodynaaminen maatila, jonka repertuaariin kuuluvat mm. viljanviljely, lihakarja, mansikat, leipomo, vihannekset ja uutena tuotantohaarana taimisto. Taimituotanto oli kesällä 2016 lähinnä väsyneiden työpäivien päätteksi ilmoille heitetty, huomoristinen pläjäys ja ainoastaan pilke silmänkulmassa. Rekolassa kuitenkin märehtiminen on jätetty lehmien tehtäväksi, joten loppusyksystä 2016 investointitukihakemukset olivat jo vireillä pirkanmaan Ely-keskuksessa. Ja nyt keväällä 2018 vastaanotimme historiallisen, ensimmäisen taimierän Kaupunkilaisten omalle pellolle! Kaikki kunnia Henri Murrolle kiitettävästä työstä!

 

View fullsize

View fullsize

View fullsize

View fullsize

View fullsize

Kesälomilla jos satutte matkustamaan Tampereen suuntaan, niin suosittelen käymään vierailulla Rekolan biodynaamisella tilalla, erittäin idyllinen miljöö ja lämmin vastaanotto. Lisäksi vinkkinä niille, jotka eivät harrasta kotimaamatkailua ja muille myös; 
Henriä voi käydä moikkaamassa Annalan Taimitorilla 17.5 ja napata matkaansa muutaman rakkaudella kasvatetun taimen.

Pellolla meininki jatkuu aurinkoisena ja toimeliaana, kääritään hihoja ja valmistaudutaan pysymään luonnon tahdissa mukana! 

Tervetuloa lauantaina 12.5 talkoisiin. Ottakaa äidit mukaan, raitis ilma ja hyvä seura on paras lahja!

Varastointia ja syyshommia.

Elokuu, nimensä mukaan oli täynnä eloa ja satoa enemmän, kuin ehtii kerätä. Puutarhurin on vaikeata hyväksyä se tosiasia, että osa sadosta jää pakostakin peltoon. Jotkut päivät venyvät oman sietokyvyn rajoille, kun yrittää kilpailla elämänprosesseja vastaan. Ympärillään näkee ainoastaan tekemättömät työt ja kohtaa jatkuvasti ajan rajallisuuden. Välillä on hyvä vähän höllätä, ottaa pari askelta taaksepäin ja katsoa kokonaisuutta, järjestää työt kronologiseen järjestykseen ja yrittää selvitä niistä mahdollisimman hyvin.

Viikottaiset pelto-gymit ja kuukausittaiset suurtalkoot ovat mainio tilaisuus kohdata kaikki ne osuuskuntalaiset, joiden ruokapöytiin rakkaudella kasvatetut vihannekset päätyvät. On mahtavaa tiedostaa, että edes osa, niin pienten, kuin suurtenkin jäsenten ruokavaliosta koostuu "luomusta ilman ehtoja", eli biodynaamisella tavalla tuotetuista kasviksista, jotka ruokkivat fyysisen ruumiin lisäksi henkistä hyvinvointia. 

Puutarhanhoito on kuin buddhalainen mandala, se kuvastaa makrokosmosta mikrokosmoksen muodossa, sen toteutuksessa vaaditaan keskittymistä, hetkessä läsnäolemista ja tarkuutta. Lopulta hienoutensa huippuun viritetty teos pyyhitään pois ja jäljelle jää matkan opetus. Tieto siirtyy seuraavan kasvukauden pohjaksi, mutta kuvasta tulee joka kerta erilainen.

Kasvin vuodenkierto

Kuva kirjasta:  Metamorphosis in nature and art: the dynamics of form in plants, animals and human beings, Peter Elsner

Romanesco -kukkakaalin upea ulkomuoto jaksaa aina ihastuttaa. Se kuvastaa hyvin tämän osuuskunnan toimintaa; yksittäinen kukinto ei ole niin erikoinen, mutta monet kukinnot muodostavat hienon, fraktaalin kokonaisuuden, jossa jokainen kukinto on samanarvoinen ja yhtä tärkeä. Vaikka kukinnot ovat eriytyneet huipuistaan erilleen, tyvestä ne muodostavat tiiviin, yhden kaalinpään.  

Kuva: Tau Lehto

Kuluneet kaksi viikkoa ovat jatkuneet edelleen intensiivisen sadonkorjuun merkeissä. Nyt olemme kuitenkin tulleet siihen tilanteeseen, että osa sadosta on saavuttanut kypsyyden puolesta päätepisteensä ja sitä ei voi jättää seuraavalle viikolle kypsymään. Tällaisia vihanneksia ovat mm. kesäkaalit, jotka alkavat halkeilemaan pellolle jos niitä ei korjata varastoon ajoissa. Kriittisessä tilassa ovat myös perunat, joiden nostoon seuraavat talkoot painottuvat. Suomessa hyvin yleinen perunassa viihtyvä kasvitauti, perunarutto, uhkaa nielaista perunasatomme, joten perunannostoon tarvitaan kaikki kynnölle kykenevät!

 

Kaalit lähdössä varastoon

Kuva: Tau Lehto

Yhdessä on voimaa, monessa ylivoimaa!

Elokuun puolessavälissä voi aistia jo syksyn lähenevän; kosteat, viileät päivät lisääntyvät, valojakso lyhenee, SOME pursuaa muhkeita sienisatopäivityksiä, puut alkavat vaivihkaan tiputtelemaan ensimmäisiä lehtiään, luonnossa tapahtuu sisäänpäin kääntymistä. Kasvit eivät pyri enää näyttämään hienoimmalle tasolle erikoistuneita, värikkäitä puoliaan -kukkia- vaan virittäytyvät hedelmänmuodostukseen. Pellolla sadonkorjuu kiihtyy, runsaudensarvesta on pidettävä kiinni keinolla millä hyvänsä. Tämä tarkoittaa pitkiä päiviä kauppakunnostuksen, sadonkorjuun, sekä kitkennän parissa. 

Sandro Wüthrich lopetti työrupeamansa torstaina, iso käsi hänelle rautaisesta ammattitaidosta ja loogisen ajattelun järjestelmällisyydestä! Osa harjoittelijoista siirtyi myöskin pellolta takaisin koulunpenkille pänttämään viimeisiä tenttejä varten ennen valmistumista. Positiivista on ollut osuuskuntalaisten lisääntynyt aktiivisuus pellolla. Muutamina päivinä viikossa osa on tullut auttamaan kitkentätöissä, viikkotalkoissa saatiin ihan järjettömän hyvää jälkeä aikaiseksi ja Vantaan seudun Steinerkoulun viidesluokkalaiset auttoivat perunan sekä sipuleiden nostossa.

 

Steinerkoululaiset nostamassa pottua.

Lapsiryhmien kanssa työskennellessä monesti saattaa tuntua, että työaika menee vahtimiseen ja opastamiseen, kaaoksen hallintaan ja että työteho jää minimiin. Meihin aikuisiin verrattuna lapsilla on kuitenkin energiaa ja intoa työn ohella tapahtuvalle leikkimiselle, tätä ominaisuutta ei saa missään nimessä väheksyä. Sen sain kokea omassa selkänahassa, kun rupesin käymään viidesluokkalaisten aikaansaannoksia läpi. Pienet kätöset olivat nostaneet sipuleita sen verran paljon, että puutarhurin työpäivä venyi kauppakunnostaessa kaksitoistatuntiseksi. 

Ensimmäinen hylly täynnä kuivumaan menneitä sipuleita. Vielä oli voimia keskittyä valokuvaamiseen.

Onneksi alkuviikko oli lämmin ja kuiva, niin perunoiden nosto sujui jouhevasti traktorin perään kytkettävällä perunannostolaitteella. Edellinen sadonjakoon tullut perunaerä nostettiin käsivoimin talikoilla, sillä pelto oli sen verran märkä, ettei traktorilla voinut työskennellä koska se olisi tiivistänyt maata. 

Pentti on aina hymyssäsuin, kun pääsee pyörittää PikkuPeuran rattia.

Tänä kesänä marjapensaat ovat vihdoin kasvaneet sen verran suuriksi ja vahvoiksi, että saatiin kerättyä marjasatoa sadonjakoon asti. Marjapensaiden ja hedelmäpuiden kanssa maltti on valttia. Marjaviljelmää perustaessa pitää varautua kolmen vuoden odotukseen, sillä pensaat ottavat aikansa juurtuakseen sekä kasvattaakseen terveen oksiston. Kolmantena vuotena voidaan yleensä nauttia hoitotyön hedelmistä. Poikkeuksena mansikka, joka tuottaa satoa jo samana vuonna. Mansikkamaata perustaessa on kuitenkin varauduttava esityövaiheeseen, joka vaatii lohkon kunnosta riippuen 1-2 vuotta. 

Mehukkaat mustaviiimarjat menivät tällä kertaa jakoon, eivät linnuille.

Muistutuksena vielä, että sunnuntaina 20.8 on kuukausittaiset talkoot, joihin ovat tervetulleita kaikki. Pellolla riittää aina hommia!
Jatketaan ensi viikolla...rauhaa! 

Yhden tappio on toisen voitto.

Vielä yksi elokuinen viikko on vierähtänyt. Sadonkorjuun edetessä vihannesten kirjo muuttuu vähitellen nopeakasvuisista, lehtivoittoisista kohti enemmän substanssia omaavia lajeja, jotka ovat varastoineet pidemmän aikaa ravintoaineita ja ravitsevaa valoenergiaa itseensä. Pellolla on väki vähentynyt harjoittelijoiden suorittaessa pikkuhiljaa opinahjoonsa liittyviä tutkinnonosia, mikä tarkoittaa viljelytiimille töiden keskittämistä yhä enemmän pelkästään sadonkorjuuseen.
Siivouspäivinä, perjantaisin, pyritään kitkemään akuutissa tilassa olevia kasvilohkoja välttäen näin kasvitautien leviämistä, vähentäen maaperän rikkakasvien siemenpankkia, sekä edistäen viljeltävien vihannesten kasvua.

Kesä on ollut sateinen ja suhteellisen viileä, mikä heijastuu juureksiin ja sipulikasvehin niukkana kasvuna. Toisaalta, kolikolla on kääntöpuolensa; tasainen kosteus ja viileys ovat luoneet Brassica -sukuisille kasveille suotuisat kasvuolosuhteet vapauttaen savimaasta runsaasti elintärkeitä ravinteita. Kaalien monimuotoinen kirjo tulee olemaan toivon mukaan tämän syksyn painopiste, jota täydentävät Cucurbita -sukuiset, eli kurpitsat, kasvukauden lämpösumman pysyessä suurena. Eli nyt on hyvä hetki kaivaa Iso-Mamman huippumaukkaat kaalikäärylereseptit esiin, tutustua italialaisten mestareiden broccolin käyttötapoihin tai sukeltaa aasialaisen keittiön hapatuksen saloihin.



  

Ensi viikon suunnnuntaina, 20.8, järjestetään jälleen kuukausittaiset suurtalkoot, joihin toivotaan sankoin joukoin osakkaita korjaamaan satoa, kitkemään ja tekemään erinäisiä huoltotöitä. Tervetulleita ovat niin suuret, kuin pienimmätkin jäsenet.

 

Vielä sana kaaleille; tiesitkö, että kaalikasveja on viljelty yli 5000 vuotta, kauemmin, kuin viljaa? Niiden viljely alkoi jo neoliitisella kaudella. Kaikki meidän tuntemat kaalilajikkeet ova alkujaan yhdestä "Alkukaalista", villikaalista. Brassica -suvun kasveja viljellään enemmän, kuin minkään muun suvun kasveja. Kaalien avulla on selvitty sodat ja nälät.
Lehtikaali sisältää kaikista kasviksista eniten K-vitamiinia, joka puolestaan edesauttaa veren hyytymistä, sekä edistää kalsiumin aineenvaihduntaa. Keräkaalit ovat C-vitamiinipommeja. Parsakaali sisältää runsaasti rautaa ja kaliumia....ja lista jatkuu vain. Ensi viikolla lisää. Rauhaa!