Pro gradu -tutkielma Ruokaosuuskunnan jäsenyyden vaikutuksista kodin arkeen ja ruokatalouden hoitamiseen Teksti & kuvitusgraafi: Maritta Paakkinen
Ruoka ja ruoantuotanto ovat kasvavan mielenkiinnon kohteena tämän päivän kuluttajien keskuudessa. Kuluttajat ovat yhä enenevässä määrin huolestuneita ruoan laadusta sekä myös ruoantuotannon eettisyydestä ja ympäristövaikutuksista. Lähiruoka sekä luomutuotanto ovat kasvavia toimintamalleja ruoantuotannossa. Aktiiviset kuluttajat etsivät uusia ruoanhankintatapoja. Vaikka ruoka kiinnostaa, on kotitalouksien ruoanvalmistukseen käyttämä aika kuitenkin vähentynyt. Erityisesti raaka-ainelähtöinen ruoanvalmistus on vähentynyt. Yleinen trendi ruoanvalmistuksessa onkin vaivattomuus, mutta yhtä lailla ruoanvalmistuksesta haetaan elämyksiä. Samalla kuluttajien tietämys ruoasta ja ruoantuotannosta on vähentynyt. Pidentynyt ruokaketju on muuttanut ruoan alkuperän epämääräisemmäksi ja vaikeaksi hahmottaa. Kuluttajilta vaaditaankin nykyisin yhä enemmän ruokalukutaitoa ** ja taitoa hallita ruokaan liittyvän informaation määrää.
Kuinka nämä muuttuvan ruokakulttuurin ja ruoanvalinnan piirteet näkyvät ruokaosuuskuntalaisten arjessa? Päädyin viime syksynä oman jäsenyyteni myötä tutkimaan pro gradu -tutkielmassani ruokaosuuskunnan jäsenyyden vaikutuksia jäsenten arkeen. Tutkimuskysymykset tässä tutkimuksessa olivat millä tavalla ruokaosuuskunnan jäsenyys ja viikoittainen sato vaikuttavat arjen ruokatalouden hoitamiseen sekä ruoanvalmistukseen, ja miten ruokaosuuskunnan jäsenyys vaikuttaa kotitalouden jokapäiväiseen elämään ja arjen hallintaan. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys nojaa Liisa Haverisen (1996) arjen hallinnan määritelmään sekä aiempiin tutkimuksiin kumppanuusmaataloudesta. Tutkimus on laadullinen tutkimus ja tutkimusaineisto on kerätty kolmessa ryhmäkeskustelussa, joihin osallistui yhteensä 16 Herttoniemen Ruokaosuuskunnan jäsentä.
Lähiruoka, luomutuotteet ja ruoan alkuperän tietäminen edustivat valtaosalle keskustelijoista jäsenyyden myönteisiä puolia. Uudenlaiseen ruoantuotantomalliin osallistuminen oli niin ikään tyytyväisyyttä lisäävä asia. Jäsenten ymmärrys ruokajärjestelmästä ja ruokaketjusta lisääntyi. Tähän vaikuttivat monet asiat, muun muassa viljelyn vaiheiden seuraaminen, pellon töihin osallistuminen ja sesonkiajatteluun oppiminen. Ruokalukutaito kehittyi monella tasolla jäsenyyden aikana. Kumppanuusmaatalouden jäsenyys näytti kaiken kaikkiaan lisäävän ruoan arvostusta.
Ruokaosuuskunnan jäsenyydellä oli monenlaisia vaikutuksia perheiden ruokatalouden hoitamiseen. Ruoanvalmistuksessa käytettiin enemmän luovuutta ja mielikuvitusta ja uskallettiin kokeilla ennakkoluulottomasti uutta. Tähän kannustivat muun muassa uudet raaka-aineet sekä kasvisten suuri määrä. Uudet tuttavuudet kasvisten joukossa toivat iloa ja opettivat uutta. Uskaltamalla kokeilla uutta ennakkoluulottomasti, saatiin vaihtelua arkiruokiin. Yleisesti ruokaa valmistettiin enemmän kuin ennen. Tämä johtui kasvisten suuresta määrästä; se pakotti ruoanvalmistukseen myös arkisin. Joillakin aiemmat nopeat illalliset tai arki-iltojen voileivät korvautuivat nyt sadon kasvisten ansiosta kunnon aterialla. Toisaalta ruoanvalmistukseen meni enemmän aikaa kuin aikaisemmin. Kiireisessä arjessa tämä saattoi aiheuttaa ahdistusta. Myös hävikistä kannettiin huolta ja tunnettiin syyllisyyttä. Lisääntynyt kasvisten osuus ruokavaliossa oli toivottu asia monissa perheissä.
Tutkimukseni tuloksissa näkyy arjen laaja-alaisuus. Kumppanuusmaatalouden vaikutukset arkeen eivät rajoittuneet kasvisten käsittelyyn, ruoanvalmistukseen tai ruokatalouden hoitamiseen, vaan ne ulottuivat selvästi laajemmalle. Perheiden jokapäiväisen elämän toiminnoilla, tässä tapauksessa ruokatalouden hoitamisella, on vahva yhteys ympäröivään yhteiskuntaan monin tavoin. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että jäsenyyden vaikutukset ruokaosuuskunnan jäsenten arkeen ulottuvat Liisa Haverisen arjen hallinnan käsitteen ymmärtävän arjen hallinnan alueelle. Haverinen (1996) määrittelee ymmärtävän arjen hallinnan niin, että kotitalous toimii oman arvomaailmansa ja periaatteidensa mukaisesti, noudattaen vastuullisuutta ja eettisyyttä toiminnoissaan. Kumppanuusmaatalouden jäsenyys on omiaan herättelemään pohdintaa ruoantuotannosta ja ruokajärjestelmästä sekä näiden tulevaisuudesta.
Tutkielma on toteutettu Helsingin yliopistossa kotitaloustieteen laitoksella. Työn ohjaajina toimivat ruokakulttuurin professori Johanna Mäkelä ja Viikissä vaihtoehtoisia ruokaketjuja tutkiva Sini Forssell.
** Ruokalukutaito: Ruokalukutaidolla tarkoitetaan ruokaan liittyviä tietoja, taitoja, ymmärrystä ruokakulttuurista sekä globaalista ruokajärjestelmästä, ymmärrystä ympäristövastuusta sekä myös ihmisten jokapäiväistä ruokaan liittyvää käyttäytymistä. Ruokalukutaito ilmentää kriittistä ymmärrystä ja vastuuntuntoa ruokaan liittyvissä kysymyksissä sekä eettistä pohdintaa, jossa otetaan huomioon oman hyvinvoinnin lisäksi myös ympäristön hyvinvointi ja kestävä kehitys.
Ruokaosuuskunta ottaa uusia jäseniä satokaudeksi 2015.
Oman pellon kasviksista pääsevät nauttimaan heti kesäkuussa 2015 varmimmin ne, jotka liittyvät mukaan osuuskuntaan ennen satokauden alkua. Ruokakuntia on nyt mukana jo yli 190, sato-osuuksia pelto tuottaa 210. Nopeimmat syövät siis tässäkin hommassa hitaat tai ainakin pellon herkullisen, biodynaamisesti viljellyn sadon.